Lapsi tai nuori saattaa kantaa kotioloissa ikäänsä nähden suurta vastuuta erilaisten kuormittavien perhetilanteiden takia. Tällaista vastuunkantoa ei aina tunnisteta, arvioidaan Mannerheimin Lastensuojeluliitosta (MLL).
Jos perheellä on laajat sosiaaliset verkostot – kuten läheisiä, jotka tuntevat perheen tilanteen ja osaavat tarvittaessa olla tukena ja apuna – kuormittavassa perhetilanteessa elävät lapset tulevat helpommin nähdyiksi ja saavat levähdyksiä ikätasoiseen elämään, kertoo MLL:n auttavien puhelinten ja digitaalisten palveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki.
Jos perheellä ei kuitenkaan ole omia sosiaalisia verkostoja, avuntarpeen tunnistaminen jää usein ulkopuolisten varaan. Pajamäen mukaan lasten avuntarve saatetaan tunnistaa paremmin tilanteissa, joissa vanhemman fyysinen toimintakyky heikkenee. Aikuisten psyykkistä toimintakykyä laskevat sairaudet ja elämäntilanteet voivat jäädä herkemmin tunnistamatta, sillä ne eivät välttämättä näy ulospäin.
– Tarvitsisimme tietynlaista yhteisvastuullisuutta – kykyä ja rohkeutta huomata lapsissa ja nuorissa huolta tai ikään kuulumattomia vastuita, Pajamäki sanoo.
Pajamäki huomauttaa, että suomalaisen yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat hyvin yksilökeskeisiä, eli hoito kohdistuu usein vain yhteen ihmiseen, vaikka esimerkiksi sairastuminen vaikuttaa yleensä koko lähipiiriin.
Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntijan Kirsi Hokkilan mukaan suomalaiselle kulttuurille on edelleen ominaista olla puuttumatta muiden asioihin, mikä voi herättää nuorissa voimakastakin katkeruutta: miksi kukaan ei auttanut, vaikka kaikki kuitenkin näkivät?
– Kun ilmiötä ei tunnisteta sosiaali- ja terveyspalveluissa, sille ei varata myöskään resursseja, Hokkila sanoo.
Kotitöitä ja omien tunteiden piilottelua
Vuoden 2023 Kouluterveyskyselyn mukaan 6,7 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista nuorista kertoi auttavansa tai hoitavansa päivittäin tai viikoittain perheenjäsentään tai muuta läheistään, jolla on esimerkiksi jokin vakava sairaus tai vamma, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton Hokkila.
Hokkilan mukaan on todennäköistä, että kaikki nuoret eivät tunnista itseään tästä kysymyksestä, vaikka he kantaisivat perheessään niin sanotusti vanhemman vastuuta.
– Esimerkiksi nuoret, joiden vanhemmilla on päihderiippuvuus tai mielenterveysongelma, saattavat jäädä katveeseen – kuten myös maahanmuuttajanuoret, jotka joutuvat ottamaan vastuuta viranomaisten kanssa toimimisesta kielitaidottomien vanhempiensa puolesta.
Hokkila kertoo, että kuormittavassa perhetilanteessa elävät lapset jakaantuvat herkästi kahteen leiriin: osa lapsista alkaa oireilla ulospäin esimerkiksi käyttäytymishäiriöillä, kun taas osa alkaa oireilla sisäänpäin ja ryhtyy kantamaan vastuuta.
Vastuuta ottavat lapset saattavat huolehtia konkreettisista tehtävistä, kuten kotitöistä, kaupassakäynnistä ja ruokailuista. Moni ottaa vastuun myös perheen emotionaalisesta ilmapiiristä olemalla mahdollisimman kiltti ja huomaamaton, piilottamalla omia tunteitaan ja tarpeitaan ja huolehtimalla muiden tunteista.
Hokkilan mukaan ikäänsä nähden suurta vastuuta kantavat lapset ja nuoret kokevat usein erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia suhteessa ikätovereihinsa.
Pajamäki muistuttaa, että varhaisen vastuunkantamisen vaikutuksia voidaan korjata ja hoitaa jälkikäteen, kunhan lapsi saa riittävästi tukea eikä vastuunkantotilanne jää kovin pitkäkestoiseksi.