Pohjois-Lapin kunnat – Inari, Utsjoki ja Sodankylä – nostavat keskusteluun Lapin hyvinvointialueen (Lapha) ja kuntien välisen yhteistyön ja viestinnän. Ymmärrämme, että palveluita on uudistettava, mutta tapa, jolla näennäistä yhteistyötä viedään eteenpäin on kestämätön, epäkunnioittava ja lain vastainen.
Palvelut karkaavat reuna-alueilta. Lakkautusten myötä terveydenhuolto kuormittuu Ylä- ja Pohjois-Lapin muissa yksiköissä, mikä tekee terveydenhuollon tilanteesta kestämättömän. Pitkät välimatkat ovat kohtuuttomia, vaarantavat potilasturvallisuuden ja ihmisten perustuslailliset sekä saamelaisten kielelliset oikeudet.
Akilleen kantapää on viestinnän ja osallisuuden puute. Asiat voivat tulla kuntiin tiedoksi vasta päätöksenteon jälkeen aiheuttaen epätietoisuutta kuntien ja alueen viranhaltijoiden ja asiakkaiden välillä. Lisäksi on muodostunut näkymätön, hallinnollinen muuri eri toimijoiden välille, mikä estää tiedonkulkua potilaalle.
Kunnat ovat aiemmin järjestäneet perusterveydenhuollon palvelut ja niille on kertynyt korvaamatonta alueellista tietotaitoa. Hyvinvointialueella kuntien osaamista ja kokemusta ei ole hyödynnetty.
Palveluiden kategorinen supistaminen ei tuo lisäarvoa eikä säästöä. Niitä ei voi loputtomasti karsia ja keskittää tilanteessa, missä myös Suomen kansainvälisen matkailun tulevaisuutta ja huoltovarmuutta rakennetaan Lapin olosuhteiden varaan.
Uudet toimintamallit muuttavat kustannusrakennetta ja synnyttävät uusia kustannuksia. Rakenteellisten muutosten täsmällinen vaikutusten arvioinnin puuttuminen rapauttaa uskottavuuden tehokkaammilta toimilta ja leikkausten säästövaikutuksilta.
Potilaslähtöinen, ennaltaehkäisevä sote-huolto edistää säästöjä. Sote-uudistuksen alkuperäinen tavoite oli, että tilanteet eivät eskaloituisi päivystykseen, vaan potilaat pääsisivät matalalla kynnyksellä ajoissa lääkäriin ja lähipalveluihin.
Alueellisten erityispiirteiden tunteminen ja paikallisen tiedon hyödyntäminen ovat avainasemassa toimintojen kehittämisessä. Osallistava suunnittelu, kehittyvän teknologian hyödyntäminen etälääkäripalveluissa ja diagnostiikassa mahdollistavat palvelumallin, joka väestörakenteen muuttuessakin tarjoaa taloudelliset ratkaisut.
Alueen vielä etsiessä toimintamallejaan astuu voimaan 1.1. TE-24-uudistus, jonka jalkauttaminen käytäntöön vaatii kunnissa resursseja. Sosiaalipalveluiden saavutettavuus läpi työllisyysalueen on tärkeää, jotta uudistus saadaan toimimaan. Toivomme, ettei Lapha unohda tätä säästötoimien osalta ja vähennä resursseja siten, että työllisyyspalveluiden tuottaminen vaikeutuu merkittävästi.