Kun talvi koit­taa, Miia Merkku tekee työ­vuo­ro­lis­tat 15 työn­te­ki­jäl­le ja 60 porolle

Miia Merkku on poroyrittäjä, joka viihtyy yhtä lailla metsässä mönkijän sarvissa kuin matkailijoita palvelemassa. Syksyn porotyökausi on juuri alkamassa.

Porotöiden syksyn sesonki on alkamassa maastossa. Sen jälkeen Miia Merkulle koittaa vielä talven matkailusesonki porojen parissa. Hän on Napapiirillä sijaitsevan Arctic Reindeer -ohjelmapalveluporotilan yrittäjä.
Porotöiden syksyn sesonki on alkamassa maastossa. Sen jälkeen Miia Merkulle koittaa vielä talven matkailusesonki porojen parissa. Hän on Napapiirillä sijaitsevan Arctic Reindeer -ohjelmapalveluporotilan yrittäjä.
Kuva: Jussi Leinonen

Julli on omapäinen ja hyvän ruokahalun omaava ajohärkä. Miia Merkku taluttaa sen valokuvausta varten näytille.

Merkun mukaan porojen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä osa Napapiirillä sijaitsevan Arctic Reindeer -porotilan työtä. Porot ruokitaan yksilöllisesti, ja jokaisella on omat, nimikoidut ajovarusteensa.

Valjaat on sovitettu kunkin poron mittojen mukaan, mutta Julli ei ole nyt valjaidensa mitoissa.

– Kymmenen senttiä liian pienet! Merkku naurahtaa kyykkiessään poron vatsan alla.

Kunnon poron tavoin Julli on talvea vasten pulskassa kunnossa. Kevättalvella vyö meni kireämmälle, sillä takana oli kausityö matkailijoiden rekien edessä ja niukempi ruokavalio.

– Porot elävät luonnossa keväisin vähällä ravinnolla, ja me seuraamme sitä luontaista rytmiä. Annamme ruokaa, jossa on vähemmän energiaa. Muuten ne viettäisivät niukan ravinnon aikaa kesällä, jolloin pitäisi kasvattaa sarvet, uusia karva ja kerätä painoa talvea varten, Merkku kertoo.

Porotöihin jo pienenä ukin matkassa

Miia Merkku on kasvanut porotöihin jo pikkutytöstä. Syntyjään hän on Ylinampa, Tiaisen kylästä.

– Meillä Pyhä-Kallion paliskunnassa ei ole sellaista perinnettä, että naisetkin olisivat mukana poromettässä, mutta mie olen aina tykännyt siellä olla.

Merkun lapsuudessa isä Reima Ylinampa teki paliskunnan raskaampia porotöitä, mutta Raimo-ukin mukana Miiakin pääsi metsään. Nyt ukin merkki onkin hänen päämerkkinsä. Velipoika jatkaa isän työtä.

Kun poroajoille oli enemmän ja enemmän kysyntää

Poromatkailutyöt Merkku aloitti isänsä rinnalla jo hieman yli 10-vuotiaana. Porojen kanssa mentiin sinne, minne tilattiin.

Merkku viihtyi paitsi porojen kanssa myös sosiaalisissa tilanteissa alati vaihtuvien ihmisten parissa. Poromatkailusta tuli hiljalleen ammatti, ja vuonna 2006 hän perusti isänsä Reiman kanssa nykyisen matkailuporotilan Napapiirin Pajakylän tuntumaan.

Tulevia vuosia ei osannut ennustaa. Merkun tavoite oli viimeistellä ammattikorkeakoulun matkailun opinnot. Puolisonsa Mika Merkun kanssa hän perusti kodin Mikan kotikylään Muurolaan. Se tuntui sopivalta sijainnilta, kun toisen työt olivat Rovaniemen pohjoispuolella ja toisen työ kulki pääasiassa Nelostietä etelään.

Sitten koittivatkin Rovaniemen matkailun suuren kasvun vuodet. Kaupunkiin rakennettiin lisää majoituskapasiteettia, ja poroajojen kysyntä kasvoi talvi talvelta. Opinnot jäivät kesken, ja mieskin työllistyi vaimon yritykseen.

– Kuusi vuotta sitten meillä oli kaksikymmentä ajokasta. Nyt on kuusikymmentä, eivätkä nekään riitä joulun aikaan, Merkku kertoo.

Ohjelmapalvelutöissä on 60 ajokasta. Miia Merkku kouluttaa niitä mahdollisimman paljon itse. Yksi ajokeista on Julli, joka on kesän jäljiltä riskissä kunnossa.
Ohjelmapalvelutöissä on 60 ajokasta. Miia Merkku kouluttaa niitä mahdollisimman paljon itse. Yksi ajokeista on Julli, joka on kesän jäljiltä riskissä kunnossa.
Kuva: Jussi Leinonen

Lokakuu kuluu maastossa

Merkku hoitaa porojaan paitsi Napapiirillä myös lapsuusmaisemissaan Tiaisessa. Sinne on kiire nytkin.

Matkailutilalla työt pitää saada lähipäivinä siihen kuntoon, että lumi saa tulla, sillä lokakuu kuluu perinteisissä porotöissä Naarmankairassa. Etto-, erotus- ja teurastushommien ohella Merkku muun muassa myy tulevan talven ohjelmapalveluita.

Marraskuussa talvisesonki kolkuttaa ovelle. Ennakkotietojen mukaan talvi näyttää edellisvuosien kaltaiselta, mutta matkailun suurin kasvu on taittunut. Jännitystä aiheuttavat Brexit ja suuren matkanjärjestäjän konkurssi.

Merkulla käy talven aikana noin 30 000 asiakasta. Yrityksen kasvun myötä yrittäjä itse joutuu olemaan nykyisin paljon toimistotöissä. Tietokoneen äärellä hän muun muassa laatii työvuorolistat 15 työntekijälle ja 60 ajoporolle.

– Matkailijat kysyvät vuosi vuodelta enemmän eläinten hyvinvoinnista. Saatamme joskus näyttää, että meillä on poroillekin työvuorolistat ja siellä lepo- ja vapaapäivät, Merkku esittelee.

Kuka?

Miia Merkku

38-vuotias poronhoitaja Pyhä-Kallion paliskunnassa Tiaisessa.

Isänsä puolelta Ylinampa, äitinsä puolelta inarinsaamelaista Sarren sukua.

Perheessä puoliso Mika, tytär Rauna (17) ja poika Ante (8). Asuvat Muurolassa.

”Matkailijat kysyvät vuosi vuodelta enemmän eläinten hyvinvoinnista.”

Pajakylän Arctic Reindeer -matkailuporotilan yrittäjä. Toimintaa myös Santaparkin lähellä Poropuistossa.

Perusti Arctic Reindeer -yrityksen isänsä kanssa vuonna 2006. Sukupolvenvaihdos isältä tyttärelle tehtiin viisi vuotta sitten.

”Kuusi vuotta sitten meillä oli kaksikymmentä ajokasta. Nyt on kuusikymmentä.”

Yritys työllistää ympäri vuoden Merkun pariskunnan sekä yhden työntekijän. Talvella työntekijöitä on 10–15.

Arctic Reindeer -porotila on auki vain tilauksesta.

Ettotyöt: Porojen kokoaminen maastosta erotusta varten.