Jos opettaisin ruotsia, puhuisin länsirajan kasvattina siitä, kuinka ikävä minulla Tornionjoen toiselle puolelle. Puhuisin siitä, kuinka itkin, kun viime keväänä näin aseistetut rajavartijat rajalla pysäyttelemässä ihmisiä.
Tietenkin syyn ymmärsin ja ymmärrän, mutta kun koko elämäni olen saanut ylittää rakkaan rajasillan kenenkään kyselemättä milloin ja miten tahansa, ei järkipuhe itseni kanssa saanut kyyneleitäni kuivaamaan. Edelleen sydämessäni tuntuu pahalta ja väärältä, kun en pääse toiselle puolelle jokea, vaikka faktat ymmärrän.