-

Kun Putin oli yleisön jou­kos­sa, silloin maa­lais­poi­kaa jän­nit­ti

Kiimingissä varttunut, esiintymistä rakastava Mikko Alatalo kaipaa kuumeisesti takaisin keikoille.

Kiimingissä varttunut, esiintymistä rakastava Mikko Alatalo kaipaa kuumeisesti takaisin keikoille.

STT

"Morjens", kaikaa tuttavallisesti helsinkiläisessä hypermarketissa. Mikko Alatalon läsnäolo riittää helposti täyttämään korona-ajalle ominaisesti tyhjän oloisen hehtaarihallin.

Vuori on tullut muhammedien eli toimittajien luo. Kansantaiteilija Tampereen Pispalasta on etelän median haastattelupyyntöjen hellyttämänä ajanut pääkaupunkiseudulle paketoimaan seitsemän vuosikymmenen elämänkaartaan ja viiden vuosikymmenen taiteilijauraansa.

Pyyntöjä on riittänyt, joten haastattelusta toiseen rientävällä Alatalolla on hengästyttävä aikataulu. Huippuna on valmistautuminen Yleisradion vapun parituntiseen tv-ohjelmaan, jossa keskipisteenä on talon entinen työntekijä, uutis-, ajankohtais- ja viihdetoimittaja Alatalo.

Ylen ohjelmassa häntä tituleerataan suomalaiseksi reissupojaksi, mutta eiköhän yli 6 000 esiintymiskeikkaa vuosien mittaan heittänyt Alatalo ole sillä saralla jo hyvinkin miehistynyt.

Kun hän 1970-luvulla aloitteli viihdyttäjän uraansa, ainoa ja oikea reissumies vailla haastajaa oli laulaja-, elokuva- ja urheilutähti Tapio Rautavaara – jonka merkittävä työmaa muuten olivat juuri marketit ja kauppakeskukset, kun hän oman luonnehdintansa mukaan elannon eteen keräsi kansan edessä "pähkinöitä pikkuoraville".

Monessa mukana

Rautavaaran elinpäivinä ei oltu kuultukaan nykyistä muotisanaa moniosaaja, vaikka sellainen keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari oli.

Myös Alatalon tekemisiä peratessa silmille iskee monipuolisuus. Ei ole ihan tavanomainen sellainen CV, jota koristaa neljän kauden rupeama kansanedustajana ja vuosien työ alppihiihdonopettajana, muusikko- ja toimittajameriittien lisäksi.

Pohjois-Pohjanmaalta ponnistanut Mikko Alatalo ja Pispala Tampereella ovat erottamattomat. "Kannatan jääkiekossa molempia Tampereen liigajoukkueita. Jalkapallossa olen iloinen, että AC Oulu nousi liigaan", Alatalo listaa.
Pohjois-Pohjanmaalta ponnistanut Mikko Alatalo ja Pispala Tampereella ovat erottamattomat. "Kannatan jääkiekossa molempia Tampereen liigajoukkueita. Jalkapallossa olen iloinen, että AC Oulu nousi liigaan", Alatalo listaa.
Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva

Hänen energisyytensä askarruttaa, ihmetyttääkin. Alatalolla kuulemma on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö adhd, mutta kotikutoinen diagnoosi on lauluntekijäkaverin ja ystävän Juice Leskisen käsialaa, ei ammattitaidollaan ja arvovallallaan lääkärin vahvistama taudinmääritys.

– Juice nimitti minua adhd-tapaukseksi ja itseään pallovyötiäiseksi. Jos se olisi adhd:ta, se olisi sillä tavalla hyvä asia, että ainakin se on ajanut minua eteenpäin, Alatalo ynnää.

Palveluammatin harjoittaja arvelee tuotteliaisuutensa johtuvan perimästä.

– Olen työhullua pohjalaissukua taksimiesisäni lailla. Isä opetti, että palvele ihmisiä, niin saat paljon.

Jättikokoelma juhlan kunniaksi

Alatalon uraa ja aikaansaannoksia tarkastellessa tulee mieleen muotitermi konmarittaminen. Sillä tarkoitetaan kotisiivouksen yhteydessä krääsän karsimista olennaisemmista tavaroista.

Alatalolta ilmestyy juhlavuoden kunniaksi kymmenen cd-levyn juhlakokoelma, jolle on mahtunut lähes kolmasosa taiteilijan tuotannosta, 230 kappaletta. Hän myöntää, että kokoelman koostaminen kävi konmarittamisesta, karsimisesta.

– Minulla on yli 700 levytettyä laulua, joista noin 600 tehty Harri Rinteen kanssa. Siellä on sellaisiakin juttuja, joista voi sanoa, että onneksi aika armeliaasti unohtaa. 230 biisiä on aika hyvä otanta. Siellä ovat ne aidoimmat ja parhaimmat levytykset.

Pitkän linjan muusikon silmiin tulee eloa, kun hän kuvailee cd-jättikokoelman työstämistä. Levytysten äänenkäsittelyssä eli masteroinnissa ison savotan teki työkaveri vuosikymmenten takaa, Tommi Liuhala. Hän kirjoitti Alatalosta 1970-luvulla ensimmäisen isomman lehtijutun, tuolloin Ilta-Sanomiin.

–  Kokoelmalla on äänityksiä lähes 50 vuodelta, joten kappaleiden äänikuva on keskenään hyvin erilainen. Täytyy nostaa hattua Tommille hyvästä työstä, että cd-boksista on tullut yhtenäisempi. Hän on saanut esimerkiksi bassot toimimaan hyvin, vaikka niitä ei alun perin joissakin kappaleissa kuulunut juuri ollenkaan.

Alatalo on julkisuudessa kertonut, että hän on viimeisen levynsä tehnyt. Päätös ei taida tuotteliaalle taiteilijalle olla kiveen hakattu.

– Katsotaan Virossa nykyisin asuvan Rinteen kanssa, tehdäänkö korona-ajan jälkeen jotain. Tein hiljattain kappaleen Muovilusikka suussa, koska suomalainen harvemmin syntyy hopea- saati kultalusikka suussa.

Korona nollasi keikkatienestit

Levynteko ei ole internetin läpimurron jälkeen ollut enää bisnestä, päinvastoin. Äänitemyynnistä aikoinaan kultalevyjä kahminut Alatalo tietää sen kokemuksesta.

– Joskus 1970–80-luvuilla levymyyntituloilla saattoi ostaa vähintään kaupunkiasunnon. Nyt on toisin. Netin suoratoistopalveluista artistille tulee vain pikkurahoja.

Alataloa harmittaa, että suurten levy-yhtiöiden suuret maailmantähdet haalivat suoratoistokorvauksia suhteessa enemmän kuin muut. Kyse on niin sanotusta Pro rata -käytännöstä, jonka mukaan tähtiartisteille maksetaan suoratoistoista enemmän kuin pienille, itsenäisille musiikkituottajille.

– Pro rata on Jeesuksen opin vastainen käytäntö. Siinä niille, joilla on enemmän, annetaan vielä enemmän. Taustalla on se, että pieniä vastassa ovat alan isot toimijat. Yritin kansanedustajana puhua Euroopan unionin DSM-direktiivin puolesta, että arvokuilua voitaisiin kuroa umpeen taiteilijoiden ja nettijättien välillä, mutta Suomi ei ole ollut tässä erityisen aktiivinen.

Toista vuotta kestänyt koronakurimus on kiristänyt musiikintekijöiden, kuten muidenkin taiteilijoiden pinnaa äärimmilleen. Ansaintamahdollisuudet ovat käytännössä nolla, kun esiintymiset ovat koronarajoitusten vuoksi jäissä.

– Tässä tullaan siihen, miksi ala on romahtanut yleisesti. Onhan tämä lauluntekijöille ja freelancereille katastrofi, kun ei ole keikkoja, ja sitten on rahat loppu.

"Rakastan esiintymistä"

Alatalo oli äskettäin vieraana televisiossa Ylen Perjantai-ohjelmassa, jossa teemana oli, kuinka korona on kurittanut musiikkibisnestä. Jotkut ohjelmaa seuranneet olivat näkevinään, että siellä se Alatalo puhuu omasta puolestaan, vaikka miehellä on turvanaan kansanedustajaeläke ja turvattu loppuelämä.

Niin tarmokkaasti Alatalo aikoinaan Arkadianmäellä liikenne- ja viestintävaliokunnassa taiteilijoiden tekijänoikeusasiaa ajoi, ettei maalaispojalla ollut vain oma lehmä ojassa. Sikäli Alatalo puhui omasta puolestaan, että keikoille hän esiintymisestä nauttivana kaipaa.

– Rakastan esiintymistä. Voi sanoa, että olen yleisöriippuvainen taiteilija. Tämä korona alkaa käydä hermoon, kun on ollut puoli vuotta verkkareissa kotona.

Alatalo on yleisön edessä kuin kotonaan. Faktan voi tarkistaa hänen yli 40 vuoden takaiselta Pispala-livetallenteeltaan, jossa sakeana ilmatilassa vellova jutustelu on paikoin roisiakin ja tahaton pyllistys nykyajan poliittiselle korrektiudelle.

– Nuoremmat ovat tulleet sanomaan, että sehän oli aikansa stand up -komiikkaa, artisti kommentoi.

Moni esiintyvä ammattilainen, muun muassa näyttelijä, paljastaa jännittävänsä esiintymistä. Alatalolle esiintymistilanne on luonteva, mutta on kipsiin meno vaaninut häntäkin.

– Kansanedustaja-aikana esiinnyin haitaristini Jammi Humalamäen kanssa Pietarin Katariinan palatsissa Venäjän parlamentin duuman satavuotisjuhlissa. Siellä oli Putin paikalla, ja lauloin Lennä Juri Gagarinia ja Jammi vetäisi Säkkijärven polkkaa. Silloin pikkuisen jännitti.

– Toinen kerta oli eduskunnassa, kun pidin neitsytpuheeni. Joku vanhempi kollega neuvoi, että kipua nuo portaat puhujapönttöön nopeasti, sillä muuten ne kasvavat silmissäsi turhan korkeiksi. Selvisin siitä, Alatalo muistelee.

Rautavaaran jäljillä Kostamuksessa

Syksyn sävel -voittoaikoinaan Alatalo teki vuodessa kolmatta sataa keikkaa, päivässä parhaimmillaan puolenkymmentä. Hän on kokenut kotimaisen kiertue-elämän rakennemuutoksen läheltä.

– Kun 1970-luvulla kävin keikoilla, tanssilavoja oli sadoittain, nyt niistä enää murto-osa. Viime vuodet olen kiertänyt Jammin kanssa klubeja ja musiikkipubeja. Siellä on yleisö, joka laulaa ihmisen ikävää lujempaa kuin me.

Reissumies Rautavaara ikään kuin jätti reissupoika Alatalolle perinnön Karjalassa, jossa 1970- ja 80-luvuilla toteutettiin suomalais-neuvostoliittolainen Kostamus-rakennusprojekti.

– Tapsa oli esiintynyt Kostamuksen ensivaiheen harjakaisissa, Tepon Jaakko ja minä toisessa vaiheessa.

Alatalolle on kertynyt laskujensa mukaan keikoilla vuosikymmenten mittaan yli kolme miljoonaa ajokilometriä. Entinen yhteiskuntatieteiden opiskelija on tien päällä nähnyt, mitä suomalaisuus on.

– Suomalainen kaipaa edelleen järviä ja metsiä, mistä on lähdetty. Suomalaiset ovat myös edelleen mollikansaa, jos kuuntelet vaikka Yön biisejä ja nykypopin nyyhkyballadeja.

Tammerkosken yhteislaulut kävivät terapiasta

Alatalo tarrasi yleisön vaivatta näppeihinsä 1990-luvulla, kun hän toimi yhteislaulattajana Ylen TV2:n menestysohjelmassa Tammerkosken sillalla.

Mikko Alatalo laulatti heinäkuussa 2013 ihmisiä Toppilan Möljällä. Tilaisuutta mainostettiin Suomen suurimpana yhteislauluiltana – yleisömäärä oli tuolloin noin 2500.
Mikko Alatalo laulatti heinäkuussa 2013 ihmisiä Toppilan Möljällä. Tilaisuutta mainostettiin Suomen suurimpana yhteislauluiltana – yleisömäärä oli tuolloin noin 2500.
Kuva: Aki Harju / arkisto

– Olin nuorena soittanut pohjoisessa Aili Haapolan orkesterissa tanssimusiikkia, joten osasin vanhemman väen tanssikappaleet, joita laulatin. Halusin tuoda esiin myös nuoremman polven lauluja vanhemmille.

Tammerkosken tienoilla vallinneen letkeän tunnelman takaa oli vaikea aistia, että Alataloa oli jokunen vuosi aiemmin kohdannut raskas menetys. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut oman käden kautta.

Työ ja arki kahden pojan yksinhuoltajana saivat leskeksi jääneen puolison raiteilleen.

– Muistan järkytyksen jälkeen, kun tuottaja Jouko Konttinen maanitteli minua tekemään Ylelle uutta Rififi-musiikkiohjelmaa. Makasin sängyssä ja sanoin, etten jaksa. Jokke vastasi, että parempi kun lähdet.

Ajolähtötilanne monen kohtalo

Alatalon ensimmäinen sooloalbumi vuonna 1974 kantoi nimeä Maalaispoika oon. Lauluntekijätulokkaan levy oli lähtölaukaus taiteilijauran mittaiselle missiolle maaseudun puolesta.

Pohjois-Pohjanmaalta Kiimingistä ponnistanut Alatalo listaa kappaleistaan tärkeiksi muiden muassa Yhdentoista virran maan, Ajolähdön, Kiiminkijoen ja Leuhkat eväät. Niitä kaikkia yhdistää lauluntekijän rakkaus maaseutuun.

– Päätyöni lauluntekijänä on ollut maaseudun muuttoliikkeen ja tavallisen ihmisen kuvaaminen, kun hän muuttaa kaupunkiin. Siitä syntyivät aikoinaan Siirtomaa-Suomen laulut. Se yhdestoista virta on ihmisten muutto pohjoiselta kotiseudulta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.

Yksi Alatalon itselleen rakkaimmista töistä oli 1980-luvun alussa musiikinteko Mikko Niskasen ohjaamaan Ajolähtö-elokuvaan. Tunnustetulla ohjaajalla Niskasella oli työn alla elokuva armeijasta siviiliin kotiutuvista kaveruksista ja heidän näköalattomasta tulevaisuudestaan maaltapaon Suomessa.

Etunimikaimat Niskanen ja Alatalo löysivät henkisen yhteyden helposti.

"Ero Siirtomaa-Suomen laulujeni ajoista tähän päivään on se, että silloin pohjoisessa oli lähtijöitä, mutta nykyään ei enää tahdo olla niitä lähtijöitäkään."

– Mikko oli kuullut, että olin tehnyt maaseutuaiheisia lauluja, ja minähän olin suuri Niskas-fani. Hänen Käpy selän alla ja Kahdeksan surmanluotia olivat vakuuttavia töitä. Kun Mikko etukäteen kuin transsissa kuvaili tulevan filmin kohtauksia, minulle valkeni, että niillä armeijapojilla oli pesäpallosta tuttu ajolähtötilanne. On pakko lähteä muualle, kun kotiseudulla ei ole töitä.

Kansanedustajavuosinaan Alatalo näki päättäjänä, että kehityksen kulkua on hyvin vaikea, ellei mahdoton kääntää.

– Ero Siirtomaa-Suomen laulujeni ajoista tähän päivään on se, että silloin pohjoisessa oli lähtijöitä, mutta nykyään ei enää tahdo olla niitä lähtijöitäkään. Syrjäkylillä peli on jo menetetty, mutta nyt muuttotappiosta kärsivät isommatkin seutupitäjät, kuten nykyisessä kotimaakunnassani Pirkanmaalla vaikkapa Ikaalinen ja Sastamala.

Rokkipoliisien hampaissa

Suomalaisen rockmusiikin alalajia Manserokkia synnyttämässä ollut Alatalo ajautui iskelmällisillä ralleillaan 1970-luvun lopulla erilleen sisäänlämpiävistä rockpiireistä. Hänen maaseutua puolustavat laulunsa ovat saaneet ymmärrystä nuoremmilta sukupolvilta, joille Alatalo oli aiemmin tullut tutuksi puuhamaistaan ja känkkäränkistään lastenlaulattajana.

– Vähän provosoiduinkin aikoinaan rokkipoliisien nuivasta suhtautumisesta. Syksyn sävelet olivat kuitenkin lyhyt vaihe urallani. Sittemmin muun muassa Soundi-lehti on rehabilitoinut tuotantoani. Se on tuntunut hyvältä.

Musikaaliselta Alatalolta luonnistuu raskaampikin rock. Esimerkistä käy muutaman vuoden takainen Youtube-tallenne Tampereen Pispalan Kujakollista, jossa hän kähisee Black Sabbathin Paranoidin suomeksi kuin vimmattu – tavalla, josta väsähtänyt Ozzy Osbourne olisi kateellinen.

– Paranoid oli tsoukki. Käänsimme tekstin sanasta sanaan ja voitimme Ylen "Soittakaa Paranoid" -kilpailun yleisöäänestyksen. Ozzylta ei tosin tullut lupaa levytykseen.

"Vähän provosoiduinkin aikoinaan rokkipoliisien nuivasta suhtautumisesta."

Suomessa rock oli tiedotusvälineissä 1960-luvulla liki paitsiossa, joten vaikutteet oli imettävä muualta.

– Kuuntelin lapsena Ruotsin radiosta rockia ja lauloin perässä. Spencer Davis Groupin Stevie Winwood herätti, miten laulaa korkealta ja kovaa.

Maallemuutosta ei joukkoliikettä

Alatalon maaseudun puolustus osui 1980-luvulla tavallaan väärään aikaan. Suomi siirtyi tuolloin Kekkosen kaudesta vapauden aikaan, jonka voisi pistää sitaatteihinkin. Kasinotalouden vuosikymmenellä kylvettiin seuraavan vuosikymmenen alun laman siemenet.

– 1980-luku oli juppivuosikymmen, joten maaseudun esillä pitäminen tuntui monista naurettavalta. Vallalla oli citymeininki. Menin siihen vähän itsekin mukaan, kun reissasin paljon ulkomailla ja toimin hiihdonopettajana.

Painostava korona-aika on tuulettanut asenteita. Pitkästä aikaa maaseudulle muutto on otettu esille mahdollisuutena edes puheissa.

– On keskustelua, onko tiivis asuminen hyvä juttu tällaisten pandemioiden kannalta. En usko, että maallemuuttoa syntyy suuressa mittakaavassa, mutta joillekin se voi olla vaihtoehto.

Mikko Tapio Alatalo

Kansantaiteilija, lauluntekijä.

Syntyi 1. toukokuuta 1951 Kuivaniemellä, lapsuus Kiimingissä.

Asuu Tampereella.

Vaimo Seija, neljä lasta, viisi lastenlasta.

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta, tiedotusalan opiskelua San Franciscon valtionyliopistossa 1986.

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimittaja 1972–1976, viihdetoimittaja vuodesta 1976 (muun muassa Iltatähti, Hittimittari, Jukebox, Rififi, Tammerkosken sillalla), päätoiminen esiintyvä taiteilija 1975–2003, keskustan kansanedustaja 2003–19.

Toiminut alppihiihdonopettajana.

Neljä Syksyn sävel -voittoa, vuoden miessolisti 1978 ja 1982, valtionpalkinto Mikko Alatalon Ajolähtö-elokuvan musiikista 1982, Vuoden laulelmantekijä 1998, Tiedonjyvä-palkinto 1999, Juha Vainio -palkinto yhdessä Harri Rinteen kanssa 2005, Suven sävel -elämäntyöpalkinto 2008, Erikois-Emma 2008, Taiteen Suomi-palkinto 2021.

Tunnetuimpia kappaleita: Maalaispoika oon, Ihmisen ikävä toisen luo, Kotisaunan lauteilla, Syli, Hän hymyilee kuin lapsi, Hasardi, Vicky Lee, Leuhkat eväät, Viivy vielä hetki, Yhdentoista virran maa, Ajolähtö, Puutarha.

Noin 700 levytettyä laulua, yli 50 albumilevytystä, noin 400 000 myytyä levyä, yli 6 000 esiintymiskeikkaa.

Harrastuksia mm. alppihiihto, kajakkimelonta, veneily, kirjat.

Oma juhlakonsertti Tampere-talossa siirtyi koronan takia ensi vuoteen.

Juhlii merkkipäiväänsä perhepiirissä.