Aivan hyvin se on mahdollista: neuloa villatakkia ja soittaa huuliharppua samaan aikaan.
– Moni varmasti katsoo televisiota ja kutoo samaan aikaan. Minäkin teen sitä joskus, Tanja Pantsar sanoo.
Puikot ja ompeluneulat ovat liikuttaneet lankoja Pantsarin käsissä jo viisivuotiaasta lähtien. Ensimmäinen vaate oli lakanasta tehty hame.
– Äiti ei antanut käyttää ompelukonetta, kun pelkäsi, että hajotan sen. Mutta sentään lankaa ja neula löytyi talosta.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kudin kulkee niin automaattisesti, että Pantsar päätti, että siinä ohella voi harjoitella uutta soitinta. Taustalla soi fiftariharrastajan rockabillymusiikki ja siitä syntynyt tavoite: oppia soittamaan huuliharppuklassikoksi noussut Johnny Cashin Orange Blossom Special.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä soitto tuntuu olevan myös terveysteko.
– Se kompensoi kutomisesta tulevaa jännitystä käsiin. Huuliharppua ei pysty soittamaan jännittyneenä, vaan siinä pitää olla täysin rento, jotta ääni tulee. Kutomisessa taas työasento vetää ylävartalon jännitykseen, joten soitto parantaa samalla työergonomiaa.
Harrastuksena 1950-luku
Tanja Pantsar luonnehtii itseään ihmiseksi, jolla pitää olla aina käsillä tekemistä. Se näkyy myös elämässä: kutimet ovat mukana melkein joka paikassa, jopa leikkipuistossa.
Kotona lasten kanssa puolestaan askarrellaan ja rakennellaan milloin mitäkin teemaa.
– Nyt meillä on työn alla sellainen Mario Bros -kokonaisuus, Pantsar kertoo.
Käsillä tekemisen lisäksi Pantsar luonnehtii itseään esteetikoksi ja nostalgikoksi, joka ihailee mittatyönä tehtyjen vaatteiden kauneutta tai 1950-luvun designin käyttökelpoisuutta ja kestävyyttä.
Jos käy Rovaniemellä 1950-luvun tyylissä ruokakaupassa tai jos heittäytyy lastenkulttuuritapahtumaan niin, että pyöräilee kruunu päässä läpi kaupungin, saa harrastuksesta kaupan päälle huomiota.
Pantsar kokee, että voi omalla tyylillään ilahduttaa muita.
– Tavallisella kauppareissulla on voitu kysyä, että saanko ottaa kuvan, kun sinulla on näin kiva tyyli. Moni myös sanoo, että voi kunpa itselläkin olisi rohkeutta pukeutua tuolla tavalla. Ihmiset ajattelevat hirveästi sitä, mitä muut ovat mieltä, Pantsar pohtii.
Hyvin istuva vaate tekee vaikutuksen
Koulutukseltaan Pantsar on vestonomi, vaatetusalan ammattilainen. Työssään hän on oppinut, että hyvin harva sopii valmisvaatteiden muottiin.
– Minusta on visuaalisesti kaunista, jos vaate on istuva ja mittojen mukaan tehty.
Omat vaatteensa hän tekee liki kokonaan itse. Seurana on joskus ompeluporukka, joka kutsuu tapaamisiaan ompelulaneiksi.
– Täällä Rovaniemellä oli jopa kansalaisopistossa alusvaatteiden tekokurssi, ja kävin sen. Sukkahousuja ei pysty itse tekemään eli ne täytyy kaupasta ostaa.
Mittojen mukaan tehty vaate on myös hyvin henkilökohtainen kokemus. Sitä koskee myös mieleenpainuvin palaute, jonka Pantsar on työstään vaatettajana saanut. Sen lausui eräässä lastenoopperassa esiintynyt pieni poika.
– Hän tuli sanomaan minulle erään kiertue-esityksen jälkeen, että ”tekemäsi puku sai minut tuntemaan itseni erityiseksi”. Se on minusta aika iso asia, että voi saada pelkästään vaatteella tuntemaan niin.
Tanja Pantsar
35-vuotias, kotoisin Kittilästä
Koulutukseltaan vestonomi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta.
Työskennellyt pitkään Kokkolan oopperayhdistykselle.
Tie esiintyjien pukijaksi lähti harjoittelusta Jukka Rintalan opissa.
Harjoittelee haitarin ja huuliharpun soittoa.
Harrastaa kaikenlaisia käsitöitä ja askartelua paitsi ei vielä pitsinnypläystä eikä matonkutomista.
Elämään kuuluvat myös fiftariharrastus, kulttuurikohteissa käynti, kuvataide ja vapaaehtoistyö.
Voi tavata mm. Wanhoilla markkinoilla vintage-tyylisiä päähineitä myymässä.
Perheessä kaksi lasta.
Erikoisin työ:
Suunnitteli ja teki oopperan lottoagentin rooliin takin lottokupongeista. Erikoinen vaate esiteltiin myös Kymmenen uutisissa.
