Kadonnut: Poliisi etsii 15-vuo­tias­ta Jimi Repoa Ro­va­nie­mel­tä

Asuntolainat: Nyt voit katsoa ajan­ta­sai­set eu­ri­bor-ko­rot Lapin Kansan netistä

Pääkirjoitus: Uusilla met­sien­suo­je­lu­alueil­la py­ri­tään vai­kut­ta­maan vaa­lei­hin, ei hak­kui­siin

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Kun neu­lo­mi­nen sujuu, samalla voi soittaa huu­li­harp­pua – Tanja Pant­sa­rin käsistä on syn­ty­nyt oop­pe­ran lot­to­ku­pon­ki­pu­ku ja hur­maa­via vin­ta­ge­pää­hi­nei­tä

Tanja Pantsarin neuletyöt syntyvät huuliharpun säestyksellä. Oma tyyli kantaa monessa muussakin asiassa.

Tanja Pantsar on vintage-harrastaja. Rockabilly-musiikin kuuntelu innosti harjoittelemaan huuliharpun soittoa.
Tanja Pantsar on vintage-harrastaja. Rockabilly-musiikin kuuntelu innosti harjoittelemaan huuliharpun soittoa.
Kuva: Jussi Leinonen
"Moni myös sanoo, että voi kunpa itselläkin olisi rohkeutta pukeutua tuolla tavalla. Ihmiset ajattelevat hirveästi sitä, mitä muut ovat mieltä."
Tanja Pantsar
Rovaniemeläinen vintage-harrastaja

Aivan hyvin se on mahdollista: neuloa villatakkia ja soittaa huuliharppua samaan aikaan.

– Moni varmasti katsoo televisiota ja kutoo samaan aikaan. Minäkin teen sitä joskus, Tanja Pantsar sanoo.

Puikot ja ompeluneulat ovat liikuttaneet lankoja Pantsarin käsissä jo viisivuotiaasta lähtien. Ensimmäinen vaate oli lakanasta tehty hame.

– Äiti ei antanut käyttää ompelukonetta, kun pelkäsi, että hajotan sen. Mutta sentään lankaa ja neula löytyi talosta.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kudin kulkee niin automaattisesti, että Pantsar päätti, että siinä ohella voi harjoitella uutta soitinta. Taustalla soi fiftariharrastajan rockabillymusiikki ja siitä syntynyt tavoite: oppia soittamaan huuliharppuklassikoksi noussut Johnny Cashin Orange Blossom Special.

Eikä tässä vielä kaikki, sillä soitto tuntuu olevan myös terveysteko.

– Se kompensoi kutomisesta tulevaa jännitystä käsiin. Huuliharppua ei  pysty soittamaan jännittyneenä, vaan siinä pitää olla täysin rento, jotta ääni tulee. Kutomisessa taas työasento vetää ylävartalon jännitykseen, joten soitto parantaa samalla työergonomiaa.

Näin se käy. Kudin saattaa olla mukana muutenkin, mutta huuliharpun Tanja Pantsar toi pihalle kuvausta varten.
Näin se käy. Kudin saattaa olla mukana muutenkin, mutta huuliharpun Tanja Pantsar toi pihalle kuvausta varten.
Kuva: Jussi Leinonen

Harrastuksena 1950-luku

Tanja Pantsar luonnehtii itseään ihmiseksi, jolla pitää olla aina käsillä tekemistä. Se näkyy myös elämässä: kutimet ovat mukana melkein joka paikassa, jopa leikkipuistossa.

Kotona lasten kanssa puolestaan askarrellaan ja rakennellaan milloin mitäkin teemaa.

– Nyt meillä on työn alla sellainen Mario Bros -kokonaisuus, Pantsar kertoo.

Käsillä tekemisen lisäksi Pantsar luonnehtii itseään esteetikoksi ja nostalgikoksi, joka ihailee mittatyönä tehtyjen vaatteiden kauneutta tai 1950-luvun designin käyttökelpoisuutta ja kestävyyttä.

Jos käy Rovaniemellä 1950-luvun tyylissä ruokakaupassa tai jos heittäytyy lastenkulttuuritapahtumaan niin, että pyöräilee kruunu päässä läpi kaupungin, saa harrastuksesta kaupan päälle huomiota.

Pantsar kokee, että voi omalla tyylillään ilahduttaa muita.

– Tavallisella kauppareissulla on voitu kysyä, että saanko ottaa kuvan, kun sinulla on näin kiva tyyli. Moni myös sanoo, että voi kunpa itselläkin olisi rohkeutta pukeutua tuolla tavalla. Ihmiset ajattelevat hirveästi sitä, mitä muut ovat mieltä, Pantsar pohtii.

Harjoittelu tekee mestarin: Koronatilanteen vuoksi kuvausta ei voitu tehdä sisällä, mutta toimituksen pyynnöstä Tanja Pantsar lähetti pienen videon siitä, miten käsityön tekeminen ja huuliharpun soitto sujuu.
Tanja Pantsar harjoittelee huuliharpun soittoa samalla, kun tekee käsitöitä.
Video: Tanja Pantsar

Hyvin istuva vaate tekee vaikutuksen

Koulutukseltaan Pantsar on vestonomi, vaatetusalan ammattilainen. Työssään hän on oppinut, että hyvin harva sopii valmisvaatteiden muottiin.

– Minusta on visuaalisesti kaunista, jos vaate on istuva ja mittojen mukaan tehty.

Omat vaatteensa hän tekee liki kokonaan itse. Seurana on joskus ompeluporukka, joka kutsuu tapaamisiaan ompelulaneiksi.

– Täällä Rovaniemellä oli jopa kansalaisopistossa alusvaatteiden tekokurssi, ja kävin sen. Sukkahousuja ei pysty itse tekemään eli ne täytyy kaupasta ostaa.

Mittojen mukaan tehty vaate on myös hyvin henkilökohtainen kokemus. Sitä koskee myös mieleenpainuvin palaute, jonka Pantsar on työstään vaatettajana saanut. Sen lausui eräässä lastenoopperassa esiintynyt pieni poika.

– Hän tuli sanomaan minulle erään kiertue-esityksen jälkeen, että ”tekemäsi puku sai minut tuntemaan itseni erityiseksi”. Se on minusta aika iso asia, että voi saada pelkästään vaatteella tuntemaan niin.

"Minusta on visuaalisesti kaunista, jos vaate on istuva ja mittojen mukaan tehty."
Tanja Pantsar
Rovaniemeläinen vestonomi
Kuka?

Tanja Pantsar

35-vuotias, kotoisin Kittilästä

Koulutukseltaan vestonomi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta.

Työskennellyt pitkään Kokkolan oopperayhdistykselle.

Tie esiintyjien pukijaksi lähti harjoittelusta Jukka Rintalan opissa.

Harjoittelee haitarin ja huuliharpun soittoa.

Harrastaa kaikenlaisia käsitöitä ja askartelua paitsi ei vielä pitsinnypläystä eikä matonkutomista.

Elämään kuuluvat myös fiftariharrastus, kulttuurikohteissa käynti, kuvataide ja vapaaehtoistyö.

Voi tavata mm. Wanhoilla markkinoilla vintage-tyylisiä päähineitä myymässä.

Perheessä kaksi lasta.

Erikoisin työ:

Suunnitteli ja teki oopperan lottoagentin rooliin takin lottokupongeista. Erikoinen vaate esiteltiin myös Kymmenen uutisissa.

”Luovassa työssä on tärkeää, että ihmiset ympärillä eivät ole lannistavia.”
Der Silbersee -oopperassa oli lottoagentti, jonka Tanja Pantsar päätti vaatettaa lottokupongeista ommeltuun takkiin. Paperipäällisen alla on silkkivuori. Teos on vuodelta 2014 ja kuva sen markkinointimateriaaleista.
Der Silbersee -oopperassa oli lottoagentti, jonka Tanja Pantsar päätti vaatettaa lottokupongeista ommeltuun takkiin. Paperipäällisen alla on silkkivuori. Teos on vuodelta 2014 ja kuva sen markkinointimateriaaleista.
Kuva: Päivi Karjalainen