”Inarissa hakataan koskematonta ikimetsää polttoon”, saatiin lukea tiedotteesta ja nähdä varainkeruuvideo somessa ilmakuvauksista “tuhottujen” metsien yllä. Ympäristöjärjestön mukaan kyse on täysin luonnontilaisista, ekologisesti katsoen tuhansia vuosia vanhoista, käsittelemättömistä metsistä.
Vanhemmat kannot, kapeammaksi käyneet ajourat ja metsälöt puhuvat toista – metsätaloutta on Inarissa harjoitettu näilläkin alueilla ainakin 1960-luvulta lähtien. Sitä ennen on myös eletty luonnosta ja luonnon ehdoilla julistautumatta luonnonsuojelijoiksi ja tuhoamatta luontoa. ”Varjele ja viljele” – maatalouteen yhdistetty toimintaperiaate tuo luonnon keskellä elävien mentaliteetin esiin myös metsän suhteen. Pohjoisen haastavissa olosuhteissa se vielä korostuu.
Inari on Suomen metsäisimpiä kuntia. Kiertoaika on pitkä. Metsä jatkaa kasvuaan pitempään kuin etelässä, ja ilman taimikonhoitoja, harvennuksia ja uudistushakkuita sekin kasvaa umpeen. Kun sen annetaan tapahtua, metsä on alttiimpi hyönteis- ja myrskytuhoille ja päätyy hiilipäästöksi lahotessaan pystyyn.
Inari on Suomen suurin kunta, missä on kaksi kansallispuistoa ja kuusi erämaa-aluetta – yli 72 prosenttia maapinta-alasta on suojelualueita. Suojelualueiden ulkopuolelle jäävä yksityismetsien osuus pinta-alasta on marginaalinen. Siellä pitäisi pystyä toimimaan ilman harhaan johtavan tiedon levittämistä, kunnan ja kuntalaisten maalittamista heidän koulujen, asuintalojen ja matkailuinfran lämmittämisestä.
Lämmityskattilaan päätyy vain se raaka-aine, jota ei voi hyödyntää laatunsa puolesta sahateollisuudessa eli lähinnä kuitupuu ja laho tukkipuu. Vaihtoehdot paikallisen uusiutuvan energian käytölle lämmitykseen ovat turve ja öljy, eikä turvetta pohjoisen kivennäismailla nosteta, koska sitä ei juuri ole.
Tältäkin hakkuulta on paikallisen metsätoimihenkilön toimesta merkitty uhanalaisten jäkälälajikkeiden sijaintipisteet ja kierretty ne hakkuulta paikallisen metsäkoneyrittäjän toimesta sekä jätetty vanhimmat puuyksilöt koskematta. Kompromississa noin 30 prosenttia korjattavissa olevasta puusta jätettiin hakkaamatta. Tätä ei kompensoida osakkaille eikä arvoketjun muille yrittäjille, eikä monimuotoisuustekoja huomioida tuomittaessa metsänomistajat ja yrittäjät julkisuudessa.
Pohjoisen elämisen ja elinvoiman kannalta kohtalokas ja repivä, faktoihin perustumaton tiedotepolitiikka ja -viestintä ilman paikallista näkökulmaa ei ole kenenkään etu, enkä usko, että sillä on paikallisten yhteisöjen tahto.