Hoitotyön hyvän johtamisen toteuttaminen on entistä haasteellisempaa. Sen merkitystä sote-toiminnassa ei tunnusteta. Johtamista ajetaan kiihtyvällä tahdilla säästämisen ja tehostamisen verukkeella.
Hoitotyön lähiesihenkilöiden tehtäviä ei laitata hakuun, lähiesihenkilöitä korvataan alemman koulutustason henkilöillä, johtamisen nimikkeitä muutetaan vähemmän johtamisvastuuta sisältäviksi ja osaamista vaativiksi. Samaan aikaan osastoja yhdistetään ja lähiesihenkilöiden alaismäärää kasvatetaan, esihenkilöitä lomautetaan ja heille siirretään vastuuta potilashoidosta, jolloin johtamiseen jää entistä vähemmän aikaa. Lisäksi hoitotyön johtajat vaihtuvat tiuhaan. Samaa tehtävää on voinut parin vuoden aikana hoitaa viisikin eri henkilöä.
Vaikutukset alkavat näkyä. Osastonhoitajiksi ei ole riittävästi päteviä hakijoita, koska tehtävän asianmukainen hoitaminen ei ole enää mahdollista. Yksi suurimmista sairaanhoitajien alalta lähtemisen syistä on huono johtaminen. Päteväkään johtaja ei pysty johtamaan, jos hänellä ei ole päätösvaltaa eikä aikaa työntekijöille.
Yleisesti tunnustetaan, että hoitotyön johtaminen on yhä vaativampaa. Silti palkataan koulutustasoltaan ja kokemukseltaan yhä vaatimattomammin koulutettuja työtä tekemään. Se antaa koko alalle karun viestin, että johtamisosaamisella ei olisi väliä.
Sairaanhoitajaresurssit lisääntyvät vain ”paperilla”, jos esihenkilöitä siirretään potilastyöhön. Toiminnan pyörittämisen välttämättömät tehtävät kaatuvat sairaanhoitajien tai ”ei kenenkään” harteille. Tästä kärsivät kaikki – esihenkilö, hänen työntekijänsä ja koko työtiimi sekä viime kädessä asiakkaat.
Hoitotyön johtamisen arvostuksen puute kertoo hoitotyön arvostuksen puutteesta. Monissa tapauksissa vastuuta johtamisesta on siirretty henkilöstöresurssijohtajille, joilla ei usein ole ymmärrystä hoitotyöstä. Näin mahdollistetaan tehokkaan johtamisen harha, jossa toimenpiteidensä seurauksia ymmärtämätön henkilö nähdään erinomaisena johtajana säästöjen ansiosta. Tehostamistoimenpiteiden seuraukset näyttäytyvät parhaillaan – säästäminen on käymässä aivan liian kalliiksi.
Tämä kehityssuunta on pysäytettävä. Hoitotyön hyvän johtamisen yhtälö on muuten ratkeamassa niin, ettei hyvinvointialueilla enää tarvita hoitotyön esihenkilöitä ja johtajia, kun ei ole sairaanhoitajiakaan johdettavina. Kuka vastaa viime kädessä hoitotyön johtamisen alasajosta? Se olisi nyt erittäin hyvä kuulla.
Kirjoittaja on terveystieteiden tohtori, joka toimii asiantuntijana Suomen Sairaanhoitajissa.