Kaivostoimintaa arvostellaan jatkuvasti. Yksin varausilmoitus aiheuttaa kauhistuneita mielipiteitä siitä, miten tuleva kaivos turmelee lopullisesti alueen ainutlaatuisen herkän luonnon, vaikka kaivoksen avaamiseen johtavan malmiesiintymän löytyminen on aina lottovoittoon verrattava onnenpotku.
Vanha totuus on, että mikä ei maassa kasva, se täytyy sieltä kaivaa. Ilman kaivoksia Pohjanmaallakin jauhaisivat syksyn satoa vain puiset harakkamyllyt, ja nelostien nopein kulkija olisi yhä Ruuna Reipas. Ilman malmia ei olisi läppäriä tai kännykkää, millä näitä kommentteja kirjoittelisi.
Moni muistaa, kun Kevitsan kaivosta odotettiin vuosia turhaan. Ensimmäiseltä, kotimaiselta omistajalta loppuivat rahat ja taidot. Tarvittiin kaksi kanadalaisfirmaa ja lopulta vakavarainen kaivosyhtiö Ruotsista ennen kuin työtä ja hyvinvointia alkoi nousta.
Vastoin yleistä uskomusta malmiesiintymiä, jotka lopulta johtavat kaivoksen avaamiseen, on kallioperässä harvassa. Eikä niitä sieltä myöskään löydetä, ellei etsintään ole varaa investoida miljoonia.
Tähän etsintään suomalaisia kairausfirmoja ja alan tutkijoita työllistetään jo noin sadan miljoonan euron edestä joka vuosi. Ulkomaisten kaivosyhtiöiden investoinnit edustavat huomattavan suurta tulonsiirtoa kansantaloudellemme. Ja jos kaivos päätetään avata, nekin ovat pikkurahoja.
Ei ole sattuma, että malminetsintä on keskittynyt pohjoiseen. Siihen on vaikuttanut sekä kallioperän malmipotentiaali että muutaman viisaan ja kaukonäköisen miehen toiminta yli 40 vuotta sitten.
Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) johtaja Ahti Silvennoinen sai maaherra Asko Oinaan vakuuttumaan Lapin kallioperän malmeista. Yhdessä he saivat valtioneuvoston myöntämään rahoituksen tutkimusprojektiin, jolla kartoitettiin pohjoisen kallioperässä yleisesti esiintyvät vulkaaniset kivilajit. Niihin tiedettiin liittyvän huomattavia malmipitoisuuksia, mutta vajavainen karttakuva kallioperän koostumuksesta ja rakenteesta ei juuri ollut houkutellut investoijia malminetsintään.
1984 alkoi rovaniemeläisiä kallioperäkartoittajia liki kuusi vuotta työllistänyt Lapin vulkaniittiprojekti, jonka tuloksia – digitaalisia kallioperäkarttoja ja niihin liittyvää geokemiallista ja geofysikaalista dataa – nyt kaikki malminetsijät hyödyntävät. Onkin vaikea arvioida sitä merkitystä, mitä kahden miehen kaukonäköisyys on merkinnyt sekä maakunnan että koko Suomen taloudelle.