Agnico Eagle Finland aloitti Kittilän kultakaivoksella muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enintään 90 työsuhteen päättymiseen (LK 2.10.). Perusteluksi kerrotaan “toimialaan kohdentuvia lisävaatimuksia” ja kustannuspaineita. Ajallinen yhteys hallituksen valmistelemaan kaivosveron korotukseen ja sähköveroluokan kiristämiseen on ilmeinen.
On muistettava mittakaava. Emoyhtiö Agnico Eagle raportoi vuodelta 2024 kaikkien aikojen tuotantoennätyksen ja vahvan vapaan kassavirran. Oikaistu nettotulos oli 632 miljoonaa dollaria, ja neljännen kvartaalin GAAP-tulos 509 miljoonaa dollaria. Kittilä on yhtiön mittakaavassa merkittävä, Euroopan suurin kultakaivos.
Kittilä työllistää suoraan noin 500 ja arviolta saman verran kumppaniyrityksissä. Se on iso työnantaja – juuri siksi keskustelun on oltava rehellinen.
Jos yhtiön kannattavuus kaatuu siihen, että kaivosrojaltia nostetaan 0,6:sta 2,5 prosenttiin ja sähköveron erityiskohtelua kavennetaan lähemmäs muiden yritysten tasoa, ongelma ei ole verotuksessa vaan liiketoimintamallissa. Maltillinen veronkorotus on normi muualla – Suomessa se on yhä kansainvälisesti matala.
Kaksi asiaa menee nyt ristiin. Kotimaassa maalataan kuvaa, että pienikin veromuutos on “kohtalokas”. Kansainvälisille sijoittajille taas korostetaan ennätystuotantoa, vahvistuvaa taseasemaa ja kasvavaa resurssipohjaa. Yhtiö on kertonut varantojen kasvusta ja tuotannon näkymistä – eikä viesti muistuta alan romahdusta.
Päättäjien ei pidä hämääntyä yt-uhasta veropäätösten alla. Kaivosvero on korvaus rajallisen kansallisomaisuuden hyödyntämisestä. Se luo puskuria ympäristöriskeihin, joita pohjavesien ja tiheän vesistöverkoston maassa ei voi vähätellä. Kittilä tuottaa noin 7 500 kiloa kultaa vuodessa – yhteiskunnan osuus ei voi olla nimellinen.
Suomi on globaalissa vertailussa kaivosinvestointien kärkimaa. Fraser-instituutin selvityksessä (2024) Suomi on maailman houkuttelevin kaivosjurisdiktio. Jos maltillinen rojaltin ja sähköveron korotus todella murskaisi kilpailukyvyn, emme olisi ykkösiä.
Kittilän kaivoksen työntekijät ja Lapin elinvoima ansaitsevat läpinäkyvän, faktoihin nojaavan keskustelun – eivät veropaniikin säestämää neuvottelutaktiikkaa. Jos yritys, joka tekee ennätystuotantoa ja vahvaa tulosta, ei kestä 2,5 prosentin rojaltia ja oikeudenmukaistettua sähköveroa, vika ei ole korotuksessa, vaan siinä, kenelle hyödyt valuvat – ja kenelle riskit jäävät.