Oman äitinsä varhain menettänyt ja kolmen lapsen kohtukuoleman kokenut kahden lapsen äiti keräsi kesän huomiota outojen viestiensä pullahdettua julki. Oli nimittänyt peittävästi pukeutunutta naista säkiksi ja heittänyt läppää ampumisesta lähijunassa.
Yli 120 000 kansalaista vaati Purran eroa. Oppi-isänsä ja suojelijansa oli edennyt eduskunnan puhemieheksi ja venytti luottamusäänestyksen syksyyn. Hallitus laati rasismin vastaisen paperin.
Ihminen on valmis ponnisteluihin, puhumaan pahaa, sotimaan, mikäli arvioi teoilla saavutettavan jotakin hyvää. Kuinka muuten olemme valmiita puolustamaan isänmaata asein jos tarpeen. Tai miten koulutettu nainen on tuprunnut vihapuhetta.
Purra puolustautui väistelemällä haastatteluja, haukkui median, uhriutui ja lopulta äkseerasi sanoen, että menneen penkomisen on loputtava.
Otin esimerkiksi Purran enkä saman puolueen miehiä, koska identiteettipolitiikka johtaa harhaan. Purra nimittäin onnistui muuttamaan mielikuvan vihersmoothienaisista.
Säälin naista. Ministeriltä on lupa odottaa jo nuoruudesta alkavaa harkintaa.
Ihminen on yhteisöllinen. Myötätunto kohdistuu samankaltaisiin. Suomi eli pitkään erillään kansainvaelluksista. Pakolaisten tulo 2015 sai aikaan väkivaltaisiakin tekoja.
Puheet ja kirjoitukset siitä, ettei pieni kansa voi kantaa koko maailman taakkaa saivat kaikupohjaa. Populistiryhmät tiivistyivät, ja kieli koveni. Ryhmätunne, kuuluminen johonkin lienee suuri motivaattori esimerkiksi Hommaforumin veljien ja sisarten uhoon.
Suomi on tutkitusti rasistinen maa. Tutkija Johanna Vuorelma toi esille sen, että saatamme ulkoistaa rasismin perussuomalaisille.
Hannah Arendt, totalitarismin analyytikko, kirjoitti sen edustajaa pohtiessaan, että ”monet ovat hänen kaltaisiaan, eivät perverssejä eivätkä sadisteja, vaan he olivat ja ovat edelleen äärimmäisen ja pelottavan tavallisia.”
Kieli muuttaa maailmaa. Sanat suvakki, väestönvaihto, holo-hölinä, ihmisen mitätöiminen säkiksi voivat viekoitella fasismia kohti. Juutalaisvainoja edelsivät juutalaisvitsit. Parhaan perussuomalaislausunnon keskusteluun antoi kolmesti vihapuheista tuomittu Sebastian Tynkkynen, joka sanoi rasismin olevan iljettävä ilmiö.
Mennyttä ei saa unohtaa, ei fasismin nousua sata vuotta sitten, ei aikamme vihapuheita eikä eläinsuojelurikosta. Anteeksianto mitataan ensi vaaleissa.
Vihapuhekuplaan ryhmäytynyt ei voi uskottavasti edistää ulkomaankauppaa, joka edellyttää kulttuurien kunnioitusta. Valtiontalous ei parane rajoja sulkemalla. Mainehaitat maksavat maltaita.
Voisiko ministeriltä vaatia työelämässä tutuksi tullutta proseduuria, soveltuvuustestiä? Eduskunta lienee ainoa paikka, jonne pääsee puhumalla.
Ministeriseulaa ehkä turhaan odotellessa tämä sitoutumaton äänestäjä komentaa koiranpentua: ei purra.
Kirjoittaja on metsänhoitaja.