Tihuuttaa vettä. Tervolalainen maanviljelijä Tuomo Nieminen, 35, katselee ohuen lumipeitteen alla lepääviä peltojaan ja toivoo, ettei sateen päälle tule pakkasta.
– Se tietäisi peltojen menoa. Totuus on se, että ei näillä meidän pelloilla voi oikein muuta tehdä kuin kasvattaa nurmea ja viljaa. Ja nurmea ihminen ei sellaisenaan pysty hyödyntämään.
Nurmen hyödyntämiseen tarvitaan karjaa, mutta karjatalous on viime aikoina ollut kovan kritiikin kohteena. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on korostanut naudanlihan kielteisiä ilmastovaikutuksia, ja YK:n elintarvikejärjestö FAO listasi tuotannon maailmanlaajuiset ongelmat.
Sateessa seisova neljännen polven tilallinen sanoo, ettei hän oikein osaa ottaa karjataloudesta käytyä keskustelua vakavasti.
– Tässä teilataan kotimaan taloutta ulkomaan leimalla. Ei Suomella ole ilmastoasioissa osaa eikä arpaa, isot ratkaisut tehdään muualla.
Globaalit ongelmat eivät ole yleistettävissä
Luonnonvarakeskuksen tutkija Perttu Virkajärvi on arvioinut nautakarjan ympäristövaikutuksia. Hän on tullut siihen johtopäätökseen, ettei globaaleja ongelmia voida sellaisenaan yleistää Suomeen.
– Globaalilla tasolla ongelmat ovat ilmeisiä, mutta suomalainen tuotantotapa ja olosuhteet poikkeavat merkittävästi maailman mittakaavassa yleisimmistä, Virkajärvi kirjoittaa raportissaan.
Suomen osuus märehtijöiden maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on 0,14 prosenttia. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaisesta kokonaismäärästä märehtijät tuottavat noin 2,3 prosenttia .
Tuomo Nieminen rapsuttaa vasikkaa. Hän on sitä mieltä, että jokaisen pitää tehdä osansa päästöjen vähentämiseksi. Hän sanoo tekevänsä oman osansa.
– Meillä on kaikki lähellä, yhteistyötilat ja teurastamo 30 kilometrin päässä, omat pellot kolmen kilometrin säteellä. Kuljetukset on pyritty hoitamaan järkevästi. Ei meillä kovin iso hiilijalanjälki ole.
”Vähemmän lihaa mutta parempaa”
Nieminen toivoisi, että keskustelussa haettaisiin mieluummin kultaista keskitietä kuin tappelua.
– Miksi ei voitaisi toimia niin, että mahdollisimman paljon ostettaisiin kotimaista ja loput ulkomailta?
Lihansyöntiä on varaa vähentää, mutta vähentämisen voisi tehdä ulkomaisesta.
Nieminen ymmärtää, ettei kaikilla ole varaa eikä mahdollisuutta ostaa kotimaista marmoroitua häränlihaa.
– Siinäkin on iso ero, ostaako eurooppalaista vai vielä kauempaa tuotua. Ruoan haaskuutakin on aika lailla, joten siinä on parannettavaa.
Tuottajan mielestä valtio pitäisi velvoittaa käyttämään laitoksissaan kotimaisia tuotteita.
– Valtion pitäisi ottaa vastuu siitä, että meillä tulevaisuudessakin on maataloutta. Ei vastuuta voi yksilöille laittaa.
Tuomo Niemisen tilalla Tervolassa kasvatetaan vasikoita ja lihakarjaa. Vasikat tulevat kahdelta yhteistyötilalta.
– Toimimme hiehohotellina, eli lehmävasikat tulevat yhteistyötiloilta meille kasvamaan. Täällä ne siemennetään ja palautetaan ennen poikimista takaisin yhteistyötiloille.
Sonnivasikoiden kohdalla toimitaan toisin. Ne häritetään eli kuohitaan noin kahden viikon ikäisinä. Toimenpiteen tekee eläinlääkäri.
– Keskitymme laatuun, ja härittäminen saa aikaan sen, että liha marmoroituu. Eläimillä ei ole sellaista stressiä, mikä niillä olisi siinä vaiheessa, kun ne saavuttavat sukukypsyyden.
Härät saavat kasvaa 16–18 kuukautta.
– Tosin kysyntä on niin kovaa, että joudun laittamaan härkiä teuraaksi aikaisemminkin.
Menekkiä on lähiseudun ravintoloihin, ja Niemisen tilan tuotteita myydään myös Reko-lähiruokarenkaan kautta. Suunnitelmissa on avata oma tilamyymälä.
Tilalle on rakennettu vasikkala, kaksi laakasiiloa ja kylmäkasvattamo. Rakennustyöt alkoivat 2017, ja nyt alkaa olla aitoja vaille valmista.
Niemisen mukaan tilalla on panostettu eläinten hyvinvointiin.
– On tilaa, hyvä säilörehu ja oma ohra. Maissia antaisin vasikoille, jos sitä saisi kotimaisena, mutta ei saa.
Ulkoilu tulee olemaan vapaata, mutta kaljamalle Nieminen ei eläimiä aio päästää.
– Kuka vain voi mennä kokeilemaan puukengillä jäätikölle, miten siinä käy.