Hallitus on uudistamassa korkeakoulujen rahoitusmalleja. Tavoitteena on korkeakoulutettujen määrän lisääminen, kouluihin pääsemisen sujuvoittaminen ja tutkintojen suorittaminen tavoiteajassa. Kannatamme niitä.
Ensikertalaisten määrän lisääminen ja sen sitominen osaksi korkeakoulujen rahoitusmallia ei ole järkevää. Toisen asteen opiskelijat, eritoten lukiolaiset, ovat uupuneita ja paineistettuja – syinä lienevät osaltaan korkeakoulujen tiukka ensikertalaiskiintiö ja todistusvalinta.
Ensikertalaiskiintiön myötä tarjottua opiskelupaikkaa ei välttämättä oteta vastaan. Tämä on ymmärrettävä toimintatapa, sillä ei-ensikertalaisille on tarjolla joillakin koulutusaloilla vain yksittäisiä opiskelupaikkoja. Toiminta aiheuttaa välivuosia ja koulutukseen hakeutumisen viivästymistä.
Ei-ensikertalaiset ovat suureksi osaksi nuoria, jotka ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan. He ovat aloittaneet opinnot ja todenneet, että ala, osaaminen, kiinnostus tai elämäntilanne eivät kohdanneet.
Jos ensikertalaisuuskiintiötä kiristetään, meillä on paljon ”hakumyllyssä” pyöriviä nuoria, joita järjestelmä kohtelee yhden tutkinnon suorittaneina, vaikka heillä ei juuri ole korkea-asteen opintoja. Ei-ensikertalaisstatus jopa estää seuraavan opiskelupaikan saamista.
Todistusvalinnan käyttöönoton jälkeen tällaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut. Hakijan ei tarvitse perehtyä hakemansa alan opintoihin, mikä aiheuttaa vääriä valintoja ja lisää opintojen keskeyttämistä.
Meitä huolettaa ensikertalaisuuskiintiön suuri ja kasvava rooli korkeakoulujen rahoitusmallissa. Tämä ei edistä tutkintojen valmistumisen määrää, vaan lisää korkea-asteelle hakevien paineita, syrjäytymisriskiä ja kouluttamattomuutta.
Jos kiintiöstä halutaan pitää kiinni, se tulisi nähdä enemmän joustavana – ensikertalaisuusstatus palautuu, jos samana lukuvuonna hakeutuu uuteen yhteishakuun. Erilaisia toimivia malleja tulee selvittää. Nykyiset eivät tue nuorten hyvinvointia.