Ensilumien aikaan alussa parahdin töihin saapuessani, että Rovaniemen keskustassa ajaminen on täyttä tuskaa ympäriinsä toikkaroivien turistien takia.
Puolentoista kuukauden aikana olen saapunut työpaikalle melko tasaisesti pyöräillen tai autoillen. Todennäköisesti tässä ajassa viereisellä työpisteellä istuvan kollegan työhyvinvointi on parantunut muutamia prosenttiyksikköjä, kun aamut eivät ala henkisen tuskan parahduksilla.
Koska en usko tulleeni sokeaksi kaikille turisteille ja heidän muuttaneen käyttäytymistään ajamiseni tähden, saattaa olla jopa todennäköisin skenaario, että olen saattanut itse sopeutua tilanteeseen ja jollakin tasolla tajunnut, että muutama kuukausi vuodesta Rovaniemellä pitää ajaa kuten kaupungissa.