Jokin pakottaa koukkaamaan vanhan kotitalon kautta. Pysähdyn. Talossa on samalla jotain niin lämmintä ja tuttua, mutta myös jotain niin kaukaista, vierasta.

Suljen silmät ja palaan lapsuuteen. Tunnen keittiön mäntypöydän puunsyyt kämmenen alla, kun punaisine puuvillasukkahousuineni istun pöydällä leipomassa äidin kanssa leetapullaa. Tunnen olohuoneen painavan solmumaton, jolla pötköttelin katsomassa Pikku Kakkosta ja jota raivoissani revin opetellessani säätelemään tunnetilojani.