Kolumni

Kolumni: Tanskassa pohdittua – onko lappilainen ituhippeilyni velkaa automarketeille?

Emma Kähkönen on Tanskassa asuva rovaniemeläistoimittaja, joka opiskelee sota- ja konfliktijournalismia ja haaveilee bändissä musisoinnista.
Emma Kähkönen on Tanskassa asuva rovaniemeläistoimittaja, joka opiskelee sota- ja konfliktijournalismia ja haaveilee bändissä musisoinnista.
Kuva: Jussi Leinonen

Muutin neljä kuukautta sitten Rovaniemeltä opiskelijaksi Aarhusiin. Sopeutuminen Tanskan toiseksi suurimman kaupungin eloon on alussa. Paljon on toki tuttua: pikkujoulukausi korkataan syyskuussa ja turistia pelotellaan talven ikiyöllä.

Ulkomaille lähtöön liitetään usein odotuksia kasvusta ja uuden oppimisesta. Yritän vieläkin päättää, lausuako tanskaa pääkaupunkilaisittain ("kopeasti”), jyllantilaisittain ("landepaukkuna”) vai ruotsalaisittain (väärin). Olen saanut sentään yhden valaistumisen: rakastan suomalaisia automarketteja.

Tämän tunnustuksen kuulitte autottomalta ituhipiltä. En Lapissa tajunnut, kuinka syvästi ne vaikuttavat paikalliskulttuuriin. Kun palasin joulunviettoon Rovaniemelle, sanoin kumppanilleni: “Vie minut Prismaan.”

Aloitetaan alusta. Tiesin ennalta, että tanskalainen maksaa ostoskoristaan eniten EU:ssa. Suomessa murkina on viidenneksi kalleinta.

Aarhusilaisilta opin, että kaupassa asioidaan useasti viikossa: aletuotteita saatetaan etsiä kerralla neljästä vierekkäisestä marketista. Aarhusissa maa-alueelle, jolle mahtuu yksi Minimani, rakennetaan usein monta päivittäistavaraputiikkia.

Minulla on seitsemän lähikauppaa, enkä edes asu keskustassa. Ensin pidin virkistävänä, kuinka Aarhusia, joka on paljon suurempi kuin Tampere, ei kehitetä automarkettien ehdoilla. Jopa lappilainen ajokoulunopettajani kuvasi niitä aikanaan peevelin keksinnöiksi.

Automarketit eivät ole ongelmattomia. Aarhusissa niiden vähyyden vaikutukset kuitenkin yllättävät.

"Valtaosa aarhusilaisista altistuu kaupassa valikoimalle, joka muistuttaa Rovaniemeä vuonna 2009. Kallis kaurajuoma ja mauton soijanakki näyttävät hyllyssä surulliselta erityisruokavaliolta."

On vaikea kuvitella, että Lappiinkin yltänyt kasvisruokabuumi löisi läpi täällä. Kotimaiset tuotteet, kuten kaurajuoma ja härkäpapupihvi, valtavirtaistuivat ja halpenivat Suomessa, kun kansa tutustui niihin perhemarketeissa. Valtaosa aarhusilaisista altistuu kaupassa valikoimalle, joka muistuttaa Rovaniemeä vuonna 2009. Kallis kaurajuoma ja mauton soijanakki näyttävät hyllyssä surulliselta erityisruokavaliolta.

Solukämppiksieni on helpompi ymmärtää, että syömme Petteri Punakuonoa kuin että suomalaisperheet kokeilevat vegaanista joulua.

Lapsuudessani kuulin usein sanottavan, kuinka trendit saapuvat Skandinaviasta Suomeen viiden vuoden viiveellä. Niin avoin kuin haluankin olla uuden kotimaani perinteille, minun on ilo huomata, että olemme jo vuosikymmenen ajan altistuneet Rovaniemellä "uusille tuulille”, niin hyville kuin huonoille, pelkästään polkemalla rännässä hieman turhan syrjäiseen Eteläkeskukseen.