Ennen pääsiäistä koko maailma seurasi jännittyneenä globaalin kapitalismin valtasuonen Suezin kanavan tukkineen konttilaiva Ever Givenin tilannetta. Laiva saatiin liikkeelle ja kauppa käymään.
Konttilaivan kohtalo kertoi kuitenkin kiistämätöntä todistusta globalisoituneen maailmamme monimutkaisista riippuvuusverkostoista. Uuvuttavien planeetanlaajuisten megatrendien lisäksi onkin ilahduttavaa huomata, miten lähellämme vaikuttaa toisenlaisiakin voimia. Likiliikkeen ja Rovaniemen lähiruokarengas Rekon suosio ovat merkkejä paikallisuuden tärkeydestä Lapin pääkaupungin asukkaille.
Ja samalla tavalla kuin lähellä tuotettu ruoka maistuu erityisen hyvälle, yhtä lailla erityisen maistuvaa on lähellä luotu musiikki. Se on syntynyt samanlaisissa olosuhteissa kuin kuulijansa ja on samojen ilojen elähdyttämää sekä huolien painamaa kuin kokijansa.
Rovaniemen musiikkikirjastoa vuoden kipparoidessani laajensimme musiikkikirjaston mainiota PopuLappi-konseptia podcastilla, ja sain työn merkeissä palvella ja nostaa esiin paikallista musiikkia. Haastattelut kartoittivat kauniisti, miten elävä, mielenkiintoinen, monipuolinen ja laadukas musiikin ilmiöpiiri laajassa Lapissa on.
Avi, Rovaniemen kirjasto sekä Lapin Kansa kaikki ymmärsivät asian tärkeyden ja lähtivät mukaan tukemaan paikallista musiikintekijyyttä ja kuulijat ottivat podcastin omakseen – siitä suurkiitos!
Podcastin suosio ja tulokset asettavatkin outoon valoon Radio Suomen keskusjohtoisen musiikkipolitiikan, missä paikallisten toimittajiemme puhe pätkitään yhden musiikkipäällikön 800 kilometrin päässä päättämällä musiikilla. Tovin Rovaniemellä taas asuttuani en ole voinut olla panematta merkille yleisönosastojen harmittelua maakuntaradion musiikkivalinnoista, ja samaa keskustelua käydään kaduilla, kodeissa, kodissa ja kahviloissa.
Pasilan päällikkö on puolustellut yksinvaltaista musiikkipolitiikkaansa valintojensa korkealla laadulla, jota ei kuulemma voitaisi taata, mikäli 60 provinsiaalista toimittajaa soittaisi musiikkia mieltensä mukaan. Kyse on kuitenkin makuasioista, eikä ole aivan kiistämätöntä, että vallan keskittäminen yhden ihmisen hyppysiin aina takaisi parhaan lopputuloksen.
Muilla taiteen aloilla on tällaisia rakenteita pyritty uudella vuosituhannella pikemminkin purkamaan vallan keskittymisen vaarojen vuoksi. Isot laivat kääntyvät hitaasti, mutta toivottavasti Ylen mahtavimmat päällikötkin saavat kammettua itsensä viimein 2000-lukulaiseen asentoon, ettei heidän tarvitsi jäädä historiankirjoihin tulppana kaikelle sille mahtavalle musiikille, mitä koko laajassa Suomen maassa luodaan.