Radio on jäänyt sokeaan pisteeseen mediakulutuskentälläni. Olen yhdistänyt sen lähinnä autoiluun. En koskaan bongannut uutta musiikkia radio-ohjelmista tai tähdännyt kuuntelemaan suosikki-dj:tä tiettynä kellonaikana.
Kuuntelin levyjä.
Niin vain vanha koira voi avartaa mieltänsä mediakulutuksessa. Kun keräsin rohkeuteni ja klikkasin ”Kuuntele podcast” -linkkiä, aistin tuhannen milleniaalin pyörittelevän silmiä kuopissaan: pappa jälkijunassa tiedon valtaväylällä. Mutta parempi myöhää,n vaimitensoli.
Podcastit ovat omanlaisiaan radio-ohjelmia, joita voi netistä kuunnella silloin kun itselle sopii. Keski-ikäiselle se on yhtä kuin lenkillä.
Kamaa löytyy meille kaikille. Hyllyt notkuvat teemaa, aihetta, niche-sisältöä ja spessumatskua eikä kaikkea ehdi millään kuuntelemaan. Suurin tuska onkin löytää omansa järkyttävästä läjästä, sillä onhan siellä täyttä tuubaakin.
Minä löysin jääkiekkoaiheiset podcastit. Poikkeusaikana, kun suuri osa sarjoista on tai oli tauolla, pelaajilla, valmentajilla ja muilla pelin ytimessä olevilla henkilöillä on ollut aikaa vierailla podcasteissa jakamassa näkemyksiään.
Parasta on se, että kaikki podcastin tekijät eivät välttämättä ole piinkovia media-ammattilaisia. Mukana on usein lajin entisiä huippuja ja nykyisiä asiantuntijoita, joiden verkosto lajin sisällä on täysin eri luokkaa kuin toimittajilla.
Vierailevat tähdet avautuvat aivan eri tavalla entisille pelikavereilleen kuin toimittajille. Tarinoissa mennään huomattavasti syvemmälle ja kaikkia osapuolia rasittava urheilujargoni loistaa poissaolollaan. Monesta henkilöstä paljastuu kokonaan uusia puolia ihmisenä ja urheilijana, ja vähän väliä nauraa hörötellään. Posin kautta siis.
Podcasteissa asetelma on rennompi kuin radiossa. Formaatti antaa vapauksia ja se voidaan tallentaa lähes missä tahansa. Varauksettomat keskustelut tuovat kuulijan samaan pöytään läpänheittäjien kanssa.
Yksi ehdottomista lempparihahmoistani on Kimmo Timonen, uransa lopettanut leijonapuolustaja ja Stanley Cup -voittaja Kuopiosta. Barack Obamaltakin henkilökohtaisen kunnianosoituksen saanut savolainen ei voisi olla enemmän jalat maassa ja oma hersyvänauruinen itsensä, vaikka henkseleitä riittäisi paukuteltavaksi.
Kimen kanssa kun joskus pääsisi kaljalle. Siinä on muuten kuulijasuhde luotu, kun Rovaniemellä saakka tällaisesta haaveillaan.