Kalastus: Lo­hi­ke­sä Tor­nion­joel­la on alkanut – oletko saanut von­ka­leen, lähetä meille kuva

Pääkirjoitus: Sää­ty­ta­lol­la esillä oleva ay-liik­keen ve­ro­etu­jen ka­ven­ta­mi­nen on tu­li­kuu­ma kysymys

Ylioppilaat: Katso tästä Lapin lu­kioi­den val­ko­la­kin saajat

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni

Ko­lum­ni: Liian usein hil­jen­nän ennen suo­ja­tie­tä ja väistän pyö­räi­li­jää, vaikka ei pitäisi

-

Kun pyöräilijä ja autoilija kohtaavat suojatiellä, painan jarrua käytännössä aina.

Kulkuneuvolla ei ole väliä. Hiljennän vauhtia, olen liikkeellä sitten pyörällä tai autolla. En halua tulla yliajetuksi, tai ajaa kenenkään ylitse.

Kokemus on opettanut, että koskaan ei voi olla varma, noudattaako toinen osapuoli liikennesääntöjä.

Ainakaan Rovaniemellä.

Kotikaupungissani on liian paljon autoilijoita, jotka eivät väistä pyöräilijää vaikka pitäisi.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että myös osa rovaniemeläispyöräilijöistä ajaa kuin väylät olisi tehty vain heitä varten.

Periaatteessa säännöt ovat yksinkertaiset.

Suojatietä ylittävä pyöräilijä väistää ajoradan liikennettä, mutta pyörätien jatkeella autoilija on väistämisvelvollinen. Kääntyvän ajoneuvon on kuitenkin väistettävä risteävää tietä ylittäjiä.

Pyörätien jatkeet on merkitty liikennemerkeillä, ja niitä on Rovaniemellä äärimmäisen vähän.

Jos pyöräilijä laskeutuu satulasta ja alkaa taluttaa pyörää, hänestä tulee jalankulkija, jota on väistettävä.

Liikenneympyrässä ympyrään menijä ja sieltä tulija väistää suojatieltä ylittävää.

Näillä säännöillä katetaan ylivoimaisesti suurin osa kaikista kohtaamistilanteista, joihin autoilija ja pyöräilijä voivat joutua.

Vielä kun niitä noudatettaisiin.

Työmatkani varrella on eräs tietty suojatie, joka ylittää kadun kaukana risteyksistä ja jossa asetelma tiivistyy.

Paperilla risteyksessä toiminta on äärimmäisen simppeliä.

Kuitenkin kun lähestyn suojatietä pyörällä, liian usein autoilija pysähtyy ja antaa minulle tietä, vaikka ei pitäisi.

Joskus jaksan pysähtyä ja viittoa kädelläni autoilijalle, että mene vaan. Yleensä en vaivaudu.

Kun lähestyn samaa suojatietä autolla, katson tarkkaan onko pyöräilijä ylittämässä sitä. Useammin kuin kerran on käynyt niin, että pyöräilijä on tölvännyt auton eteen, koska on luullut, että autoilijan kuuluu väistää.

Tiedän kyllä, että hiljentämällä ja pysähtymällä olen osa ongelmaa ja rohkaisen pyöräilijää ajamaan sääntöjen vastaisesti.

Se on kuitenkin pienempi paha kuin potentiaalinen kolari, vaikka olisinkin lain silmissä syytön.

Hiljentämällä ja pysähtymällä olen osa ongelmaa ja rohkaisen pyöräilijää ajamaan sääntöjen vastaisesti.

Pyöräilijänä arvostan vastaavasti enemmän omaa nahkaani kuin väkisin oikeassa olemista.

Esimerkiksi Rovakadun pyörätiellä on useita vaaran paikkoja.

Poikkikaduille kääntyvä autoilija ei aina muista, että hänen kuuluu väistää poikkikatua ylittävää pyöräilijää. Tai autoilija ei edes tiedä sitä.

Silloin voivat jarrut kirskahtaa ja torvi soida.

Viime vuonna kirjoitin pyöräilyaiheista juttua ja haastattelemani asiantuntija virkkoi, että pyöräilykulttuuri ei ole vielä saapunut Rovaniemen korkeudelle.

Sitä odoteltaessa voi itse koettaa parantaa tilannetta ja kerrata liikennesäännöt.