Yhteiskunnasta kiinnostuneena nuorena on ollut yhtä tuskaa seurata Orpon hallituksen esityksiä ja etenkin heikompiosaisten kustannuksella toteutettavaa talouden sopeuttamista. Leikkaukset eivät juuri kohdistu itseeni, mutta pitkässä juoksussa myös minä tulen maksamaan näköalattomista päätöksistä.
Minuun vaikuttavat Rovaniemen kaupunginvaltuuston päätökset ensi vuoden budjetista. Koulupalveluista ollaan sivistyslautakunnan esityksen mukaan leikkaamassa lähes kolme miljoonaa euroa. Esitys on onneksi palautettu valmisteluun ja toivon, että valmistuessaan siinä olisi jonkin sortin tolkkua. Valtion tasolla esitetyt kolmen miljoonan euron säästöt tarkoittaisivat yli 260 miljoonaa euroa. Kovin montaa sitä suurempaa sopeutuskohdetta ei edes Orpon hallitusohjelman kirjauksista löydy.
Koulutuspolitiikka on ennen kaikkea pitkän tähtäimen politiikkaa. Koulussa hyvinvoivat, osaavat lapset ja nuoret omaavat hyvät lähtökohdat myös korkeakouluun ja työelämään. Nuorten mielenterveyskriisin keskellä on päättäjiltä hyvesignalointia esittää olevansa tilanteessa huolissaan ja samalla leikata ongelmien lähtöjuurista; riittävästä toimeentulosta ja koulutuksesta.
Itselleni esimerkiksi viikoittainen mahdollisuus matemaattisten aineiden tukiopetustuntiin on ollut erittäin merkittävä lisä oppimista. Joillekin tutuilleni se on ollut keino saada kursseja suoritetuksi ensi yrittämällä vaikeassakin elämäntilanteessa – kurssin uudelleen suorittaminen lisää kustannuksia. Lapissa ei ole eliittikouluja, eivätkä vaikkapa yo-kirjoitusten tilastot näyttäydy edukseen, mutta järjestelmämme on ollut suuri tekijä matemaattiseen menestykseen. Tämäkin mahdollisuus on vaarassa loppua.
On ymmärrettävää, että koulutuksesta merkittävänä kulueränä on helppo löytää leikattavaa, ja että niin valtion kuin kaupunginkaan palveluita ei ole rationaalista kustantaa velkarahalla. Silti vaikkapa erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien karsiminen (193 000 euroa) lisää oppilaiden välistä eriarvoisuutta ja luo vaikeuksissa oleville lapsille ja nuorille oivan lähtölaukauksen kohti syrjäytymistä ja siitä seuraavia kustannuksia.
Toivon, että niin sivistyslautakunta kuin valtuustokin on valmis tarkastelemaan ehdotustensa vaikutusta ja etsimään vaihtoehtoisia keinoja säästöihin. Oikeudenmukaisesti ja pitkäjänteisesti toteutettu talouspolitiikka tulee vähentämään kaupungin menoeriä ja lisäämään verotuloja. Hyvä valtuusto, oppilaina emme ole päätöksille immuuneja, vaikkemme kuntavaaleissa pääsekään paikastanne äänestämään.