Porocup: Luonto näytti voi­man­sa – kisa jou­dut­tiin kes­keyt­tä­mään

kolumni: Kuka sinä olet sil­loin, kun kukaan ei ole kat­so­mas­sa?

pääkirjoitus: Esi­mer­kil­lä on voimaa

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kodin mie­len­ter­veys­on­gel­mat voivat ajaa yk­si­näi­syy­teen

Näkökulma

Huoli omasta perheenjäsenestä voi kaventaa sosiaalista elämää ja johtaa yksinäisyyteen. Varhainen puuttuminen sekä yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden kokemukset voivat katkaista tämän kierteen.

Suomalaisten kokema yksinäisyys on lisääntynyt. Yksinäisyysbarometrin (2023) mukaan 61 prosenttia suomalaisista kokee yksinäisyyttä ainakin joskus. Erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten ahdinko ei ole helpottanut.

Samaan aikaan Kouluterveyskysely (2023) osoittaa, että yläkoulun oppilaiden ahdistuneisuus ja kiusaamisen kokemukset ovat lisääntyneet. Tulokset ovat huolestuttavia ja koskettavat myös monia mielenterveysomaisia.

Yksinäisyyden kokemukset kuuluvat elämään ja koskettavat meistä jokaista jossain vaiheessa. Yksinäisyys korostuu arjen isoissa muutoskohdissa kuten silloin, kun perheessä on mielenterveyden haasteita. Psyykkinen sairastuminen mullistaa kaikkien perheenjäsenten elämän, eikä ystäviä tai muita läheisiä voi ehkä tavata tavanomaiseen tapaan.

Lapselle ja nuorelle muutokset arjessa voivat olla hyvin pelottavia erityisesti, jos ne koskevat omaa vanhempaa. Huoli omasta vanhemmasta voi tuntua siltä, että on ainoa, jonka elämä on tällaista.

Usein kodin mielenterveysongelmista puhuminen on vaikeaa. Pelko, häpeä, syyllisyys ja erilaisuuden kokemukset voivat saada lapsiomaiset vaikenemaan huolistaan ja eristäytymään.

Koulut ovat jälleen alkaneet ja koulurauha julistettu. Joillekin oppilaille kouluun paluu voi herättää suurta huolta, toisille se voi tuoda tärkeän tauon raskaista kotioloista.

Koulussa yksinäisyys voi näyttäytyä vetäytymisenä tai toisaalta kiusaamisena ja ulossulkemisena. Tilanne voi vähitellen murentaa lapsen tai nuoren mielenterveyden. Yhteys yksinäisyyden, kiusaamisen ja mielenterveyden häiriöiden välillä on huomattu myös FinFamissa, jossa tarjotaan tukea psyykkisesti sairastuneiden läheisille.

Lasten ja nuorten kohdalla koulut ovat avainasemassa. Kun kotien seinien sisälle on mahdotonta nähdä, on tärkeää, että henkilökunta osaa kysyä, kuunnella ja ohjata lapsen tai nuoren avun äärelle.

Koulut ovat myös tärkeä toimija yksinäisyyden ja kiusaamisen ehkäisyssä. Niihin tarvitaan lisää varhaisen puuttumisen ja psykososiaalisen tuen resursseja.

Lapsuudessa ja nuoruudessa koetulla yksinäisyydellä, ulkopuolisuuden tunteella ja kiusaamisen kokemuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Ne näkyvät esimerkiksi psyykkisenä sairastumisena, opiskelu- ja työuralta syrjäytymisenä ja palveluiden lisääntyneenä tarpeena. Edellä mainituilla kokemuksilla on sekä vakavia inhimillisiä seurauksia että taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Onkin käsittämätöntä, ettei niihin aina puututa asian vaatimalla vakavuudella.

Yhteiskunnan toimivuus mitataan sen kyvyssä huolehtia heikoimmistaan. Psyykkisten voimavarojen heikentyessä ja avuntarpeen kasvaessa on tärkeää vahvistaa ja lisätä hyvinvointia tukevia toimintoja.

Erityisesti perheiden palvelut, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut sekä psykososiaalisen tuen saatavuus on taattava jokaiselle sitä tarvitsevalle. Lisäksi on tärkeää ohjata resursseja yksinäisyyden vähentämiseen liittyvään toimintaan.

Myös jokainen meistä voi vaikuttaa omalla esimerkillään. Pienetkin teot ratkaisevat: hymy, välittävä läsnäolo tai vaikkapa kysymys, kuinka voit, voivat merkitä paljon. Jokainen on myös vastuussa siitä, millaista käyttäytymistä sallimme tai puhetapaa käytämme.

Yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja kiusaamisen kokemusten ei välttämättä tarvitse määrittää koko elämää. Tuetaan lapsia, nuoria ja heidän perheitään ajoissa. Eikä anneta yhdenkään lapsen tai nuoren jäädä selviämään yksin huolten ja vastoinkäymisten kanssa.

Kirjoittaja on Mielenterveysomaisten keskusliiton toiminnanjohtaja.