Kir­ja­py­säk­ki: Unoh­duk­sen ja kuo­le­man ra­ja­mail­la

Sanaka Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamo on sympaattinen ja rauhoittava romaani, jossa on ripaus maagisuutta ja mysteeriä.

Kuva: Docendo

Kirja kuvaa, miten Hirasaka-niminen mies saattelee kuolleita viimeiselle matkalle. Hän on työskennellyt erikoisessa valokuvaamossaan pitkään ja on oppinut arvostamaan niin omaa työtään kuin asiakkaitaan. Hirasaka itse vain on jäänyt mystiseen välitilaan ja menettänyt kaikki muistonsa, yhtä valokuvaa lukuun ottamatta.

Lähetti tuo Hirasakan luokse ensin paketin, sitten äskettäin menehtyneen asiakkaan. Valokuvaamossa kuolleen henkilön elämäntarina alkaa aueta kuva kuvalta. Koska Hirasaka on hienotunteinen ja lämminsydäminen ja koska hänellä on taito aidosti kohdata ja kuunnella, hän saa vainajan kuin vainajan rauhoittumaan kuvien ääreen. Jotkin kuvat ovat vuosien saatossa haalistuneet, ja juuri näiden rakkaiden tai kipeiden muistojen äärelle Hirasaka asiakkaansa johdattaa. Samalla lukija pääsee kurkistamaan kuolleiden kaikkein tärkeimpiin elämäntapahtumiin.

Japanilaisissa nykyromaaneissa tuntuu usein olevan kehyskertomus, niin tässäkin. Kirjassa kerrotaan kolmen kuolleen kohtalo. Ensimmäinen ja pisin tarina kertoo iäkkäästä naisesta, joka on tehnyt elämäntyönsä päiväkodissa. Toinen tarina kertoo keski-ikäisestä roistosta, ja viimeinen lapsesta, jota on kohdeltu karmeasti kaltoin. Lopussa selviää myös, miksi Hirasaka itse ei muista omasta elämästään mitään.

Pidin kirjan verkkaisuudesta ja tunnelmasta. Lisäksi Sanaka Hiiragi kuvaa ihmisiä ja ympäristöä niin taiten, että tuntuu kuin olisin oikeasti tutustunut ihmisiin ja lukiessani matkannut Japanissa. Kirja kietoi minut pauloihinsa ja odotin, että sain rauhoittua sen ääreen. Ensimmäinen tarina tosin olisi voinut olla hieman tiiviimpi mutta loppusanoissa Hiiragi kertoo juuri sen perustuvan tositapahtumiin.

Ajatus siitä, että joku rakentaa muistoista lyhdyn ja saattelee viimeiselle matkalle on kaunis ja lohdullinen. Kirja sopineekin erityisen hyvin kuolemanpelosta kärsiville ja vasta läheisensä menettäneille. Hiiragin tarinan parissa viihtynevät myös ne, jotka pitävät kauniista kuvailusta, leppoisasta filosofoinnista ja toiveikkaista tarinoista.