Pääkirjoitus: Hal­li­tuk­sen ja pal­kan­saa­ja­jär­jes­tö­jen yh­teen­ot­to näyttää väis­tä­mät­tö­mäl­tä, mutta on yhä väl­tet­tä­vis­sä – sel­kä­voi­tos­ta on turha kum­man­kaan haa­veil­la

Kolumni: Hyvä elämä ei ole paikka vaan suunta

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Tilaajille

Kir­ja-ar­vos­te­lu: Marjo Liuk­ko­sen Te­loi­tus­jo­nos­sa kertoo Hen­na­lan kuo­le­man­ar­pa­jai­sis­ta

Hengissä pysyminen oli Hennalan vankileirissä vaikeaa, vaikka olisi välttänyt teloitusjonot. Aliravitsemus, sairaudet ja yöllinen tarpeilla käynti saattoivat viedä hengen.

Marjo Liukkonen: Teloitusjonossa, Atena 2019, 328 sivua.

Marjo Liukkosen Lapin yliopistossa tarkastettu väitöskirja Hennalan naismurhat 1918 herätti kiivasta keskustelua vuonna 2018.

Väitöskirjan tuomaa naisnäkökulmaa kiitettiin. Liukkonen päätyi 216 teloitettun naisvangin lukumäärään Hennalan vankileirillä. Lisäksi hän toi esille vankileirin raiskaukset ja naisten häpäisyt.

Liukkonen sai kuitenkin myös kritiikkiä siitä, että hänen tutkimuksensa nojasi liiaksi muistitietoon, jota ei ole riittävästi todennettu. Hennalan tapahtumien ongelmana on se, että varsinkin toukokuussa 1918 ei kenttäoikeuksien toimintaa dokumentoitu.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.