Samuli Laiho: Joka kalliolle rakentaa. Like 2023.
Samuli Laihon (s. 1969) suoraviivaisen konstailematon tyyli taklaa näppärästi trillerien kliseet. Tarina on lähtökohtaisesti niin mahdollinen ja juoni hengästyttäväksi kiihtyvä, ettei ylimääräisiä kikkailuja tarvita.
Kuolemansynnit-trillerisarjan toinen osa jatkaa teatteriohjaaja Muska Meriläisen tarinaa. Esikoisjännärissä, Sielun palomies (2021), Laiho sukeltaa pääkaupunkiseudun väkivaltaiseen ja riippuvuuksien synkentämään pimeyteen, kun taas kakkososassa räväyttää lukijan verkkokalvolle sadistisen seksuaaliväkivallan karuimman kirjon Espanjassa ja samalla maailmanlaajuisesti.
Nordic noiriin Laiho liittyy yhteiskunnan vähäosaisten ja siitä syrjäytyneiden kuvaajana, mutta hän hakee tarinoihinsa syvyyttä myös pohtimalla uskomuksia, uskoa ja magiikkaa näiden laajassa merkityksessä. Tuuppimatta, alleviivaamatta ja nokkelasti hän herättää kysymyksiä addiktioiden syistä, moraalista ja hyvän ja pahan polariteeteista.
Monipuolinen moniosaaja Laiho toki on itsekin. Hearthill-yhtyeen 17-vuotiaana Jussi Sydänmäen kanssa perustanut Laiho tunnetaan säveltäjänä, sanoittajana, kitaristina ja tuottajana, joka on kirjoittanut kaksi myönteistä palautetta saanutta teosta ennen Kuolemansynnit-sarjaa.
Muska Meriläisestä tarinoidessaan Laiho ei jahnaa, eikä jarruttele. Puolenvälin jälkeen, loppua kohti sarjan kakkososa lähtee jo niin vauhdikkaaseen laukkaan, että vauhdista kyllä nauttii, mutta jutun uskottavuus vähän kärsii.
Tavallinen suomalaisturisti ei ehkä tule ajatelleeksi, että esimerkiksi Espanja lukeutuu maailman kärkimaihin, mitä tulee seksin sille tuomaan liikevaihtoon. Moni suomalainenkin on hakeutunut sinne kevyemmän tai ainakin aurinkoisemman elämän toivossa ja ajautunut silti varjoihin.
Toipuva huumeaddikti Muska Meriläinen on ottanut omaa aikaa Espanjassa toipuakseen edellisen osan traumoista. Pian hän saa kuitenkin kuulla entisen suojattinsa, Joannan, kadonneen Aurinkorannikolla ja ryhtyy jäljittämään häntä huume- ja ihmiskauppiaiden markkinoilta.
Muska värvää apurikseen toisen toipuvan addiktin, Pilarin, jonka kanssa käy epätoivoisen tuntuiseen taisteluun aikaa vastaan. Käy nimittäin ilmi, että Joanna on työpaikassaan päässyt perille rikollisesta verkkosivustosta, jonka kautta esitetään livenä sadistinen naisenmurha kerran kuukaudessa.
Muska ja Pilar kääntävät kaikki kivet Joannaa etsiessään ja kartoittavat samalla turisti-idyllin karmaisevan kääntöpuolen. Naisen hengellä ei ole paljon arvoa ihmiskauppamarkkinoilla, joiden pyörittäjiin lukeutuu korkea-arvoisia virkamiehiä, apureihin hotellivirkailijoita ja innokkaisiin osanottajiin peruskunnollisia perheenisiä.
Joannan aika käy vähiin jännärin otsikon mukaan kalliolle rakennetussa talossa. Vähiin se käy todellisessa elämässä monella muullakin ihmiskaupan uhrilla tai addiktilla olkitaloissa tai huumeluolissa, vaikka heitä ei livelähetyksissä teloitettaisikaan.
Laiho puhuu totta fiktion kielellä.
