Viime aikoina keskustelu Omnibus-direktiivistä on nostanut pintaan kysymyksiä yritysten vastuullisuusraportoinnista. Keskustelussa on usein unohdettu, miksi raportointivelvoitteita ylipäätään tarvitaan. Kyse ei ole hallinnollisesta taakasta, vaan läpinäkyvyyden ja luottamuksen rakentamisesta – asioista, jotka muodostavat kestävän kilpailuedun.
Vastuullisuusraportointi pyrkii avaamaan arvoketjuja, jotka on pidetty piilossa jo vuosisatoja. Ketjun avaaminen vaatiikin aikaa, kun totutellaan uudenlaiseen tapaan tehdä liiketoimintaa.
Vaikka vapaaehtoisia standardeja on ollut olemassa jo vuosia, niiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi. Todellinen muutos tapahtuu vasta nyt, kun raportoinnista on tulossa velvoittavaa.
Moni yritys painii läpinäkyvyyden ja liikesalaisuuksien säilyttämisen kanssa. Vastuullisuuden tuoma läpinäkyvyys ei heikennä yrityksen asemaa – päinvastoin. Kuluttajat ja sidosryhmät arvostavat yrityksiä, jotka kertovat avoimesti arvoistaan, tuotantoketjuistaan ja ympäristövaikutuksistaan.
Luottamus on kilpailuetu, jota ei voi kopioida. Se ansaitaan teoilla, ei pelkillä sanoilla.
Erityisesti nuoret ovat entistä tarkempia valitessaan työnantajaa tai tuotteita. He etsivät vastuullisuutta, jota voi mitata ja osoittaa. Yritys ei voi uskottavasti väittää olevansa vastuullinen ilman konkreettista, todennettavaa tietoa.
Velvoitteet eivät ole ohimenevä trendi vaan maailmanlaajuinen ratkaisu ekologiseen kriisiin. Yritykset, jotka ymmärtävät tämän ajoissa, eivät jää jälkeen, vaan kulkevat kehityksen kärjessä.
Kilpailuetu ei synny salailusta, vaan siitä, että asiakkaat ja sidosryhmät voivat luottaa siihen, mitä yritys kertoo.