Suomalainen metsätietous ja -taitous oli maailman huippua runsaat sata vuotta kunnes tuli vuosi 2022 ja hiilinielun kerrottiin romahtaneen. Yhtäkkiä kaikki se, mitä metsissämme oli tehty, oli tehty väärin.
Ikiaihkikot oli raiskattu aukoiksi ja metsämaa möyritty raiskioksi niin, ettei hömötintillä ollut puuta istua, eikä aarnimäihiäisellä mätästä möyriä.
Tilalle oli istutettu puupelto, jonka kasvu oli hidastunut taitamattomien metsätoimijoiden toimesta niin, että metsiemme rippeet olivat muuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi.
Äänestäjiin "metsäeliitti vastaan metsäkansa"-populismi ei uponnut. Hakkuuvastainen paatos herätti enemmistössä vastareaktion. Ympäristöpaniikin lietsojat kärsivät vaaleissa murskatappion. Kansa näki metsäbluffin läpi.
Metsämme kasvavat yhä enemmän kuin puuta poistuu, vaikka kasvu onkin taittunut viimeisen 10 vuoden aikana pääosin luontaisista syistä.
Metsät kasvoivat 2021 hieman vähemmän kuin 2020, mutta kasvu oli silti yli 103 miljoonaa kuutiota. Kasvun ja poistuman väliin jäi 12 miljoonaa kuutiota, jonka verran metsiin kertyi romahdusvuodenkin aikana lisää puuta.
Metsämme on edelleen valtava hiilivarasto ja myös nettonielu, vaikka metsän kasvu ei riittänytkään kompensoimaan muun maankäytön päästöjä.
Eikä tähän ole tulossa muutosta. Metsäntutkijoiden mukaan metsien vuotuinen kasvu pysyy jatkossakin yli 100 miljoonassa kuutiossa, kunhan hakkuumäärät säilyvät ennallaan. Ja kasvua on mahdollista kiihdyttää entisestään, sillä huonosti kasvavia metsiä Suomessa riittää.
Metsissämme kasvavan puuston tilavuus on huimat 2,5 miljardia kuutiometriä. Reilut 70 vuotta sitten luku oli miljardin pienempi. Tästä on kiittäminen metsänhoitoamme, joka kestää kansainvälisen vertailun.
Vaikka joitakin asioita on tehty vuosisadan varrella väärin, useampia on tehty oikein ja mikä parasta, virheistä on opittu. Tämän ääneen sanominen ei tarkoita metsäteollisuuspampun saappaiden nuolemista, vaan faktojen tunnustamista.
Hakkuumahdollisuuksien ohessa on kasvanut myös hiilinielu, mitä voidaan kutsua aikansa vihreäksi siirtymäksi ja ilmastoteoksi. Unohtaa ei sovi sitäkään, että ilman metsätaitojamme ei olisi hyvinvointivaltiotamme.
Metsäosaajamme ansaitsevatkin kiroilun sijasta kiitoksen.
EU:ssa on esitetty luonnon ennallistamista 1952 tasolle. Itä-Suomen yliopiston metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas on laskenut (MT 24.4.), mitä se tarkoittaisi metsissämme. Edessä olisi jättisavotta, kun puustoa poistettaisiin 10 vuoden aikana 100 miljoonaa kuutiota vuodessa vuotuisten normihakkuiden lisäksi eli yhteensä kaksi miljardia kuutiota.
Kuten Kangas osuvasti toteaa, siinä riittäisi myytävää, korjattavaa ja jalostettavaa, ja niin haluttaessa myös lahotettavaa.
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.