Kiire, tuo arkinen pirulainen, yrittää turhan usein ottaa vallan arjessa.
Se saa liikkeelle ja toimimaan, mutta ei välttämättä takaa parasta mahdollista lopputulosta. Tutkitusti on todettu, että kun yrittää tehdä yhtä aikaa monta ajattelua vaativaa tehtävää, lopulta ei tee mitään kunnolla. Tästä syntyy taas lisää kiirettä, ja noidankehä on valmis.
Silloin kun kyse ei ole henkeä tai terveyttä uhkaavista tilanteista, harvoin on oikeasti hätä ja kiire.
Uskallan väittää, että hetken keskittyminen olennaiseen lyhentää tehtävälistaa tehokkaammin kuin paniikinomainen hosuminen.