Saamelaisen alkuperäiskansan jäsenyyden määrittäminen on monimutkainen ja herkkä asia, jossa kieli osatekijä, mutta ei läheskään ainoa tekijä. Vaikka kieli on osa kulttuuria, sen katoaminen ei välttämättä tarkoita kulttuurin tai identiteetin menetystä.
Osa inarinsaamelaisista ja metsäsaamelaiset ovat menettäneet kielen osittain tai kokonaan, mutta jatkavat perinteitään esi-isiensä asuinpaikoilla luonnonläheisen elämäntavan avulla, kuten kalastus, metsästys, käsityöt ja luonnonantimien keräily tai nykyisin myös saamelaisalueen luontomatkailupalvelut.
Kulttuuriset käytännöt ja elämäntapa ovat yhtä merkittäviä kuin kieli saamelaisen alkuperäiskansan jäsenyyden määrittämisessä. Pelkkä kielitaito ei riitä määrittämään jäsenyyttä, koska kulttuuri ja identiteetti ovat moniulotteisia.
Kaupunkiympäristössä elävillä saattaa olla yhteys perinteisiin lähinnä kielen kautta, ja siihenkin yleensä lyhyen, ehkä 1–2 sukupolven ajan. Heidän kulttuuristen arvojensa siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on yleisesti paljon rajallisempaa.
Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumisen kriteerien tulee huomioida ihmiskeskeinen lähestymistapa, joka tunnustaa sekä kielen että kulttuuristen käytäntöjen merkityksen. Tasapainoinen määritelmä voisi auttaa säilyttämään saamelaisen kulttuurin monimuotoisuuden ja rikkauden tuleville sukupolville.
Silloin yhtäkään saamelaisen alkuperäiskansan osaa ei uhkaisi kulttuurinen köyhtyminen tai pahimmillaan kulttuurinen kansanmurha, jossa koko alkuperäiskansan osan kulttuuri kuolee, vaikka sen jäsenet jäisivätkin eloon.