Osa vanhoista jokivoimaloista on poistettava käytöstä. Ne voidaan korvata uudenaikaisilla pumppuvoimaloilla, joiden ympäristövaikutukset ovat oikein rakennettuina pienemmät kuin vanhoilla voimaloilla.
Kalat vaeltavat vanhoissa, vesitetyissä uomissa. Uomista tehdään voimaloiden ohituksia. Niissä on runsaasti poikastuotantoalueita ja kutupaikkoja, kuten Petäjäskoskessa ja Ossauskoskessa.
Hyvä esimerkki on myös 2,5 kilometriä pitkä Pirttikosken uoma. Vanhoissa uomissa kasvisto ja eläimistö vähitellen elpyy. Uomat ovat hyvin samankaltaisia, eikä niitä tarvitse muokata paljon. Ennallistaminen vähentää lajikatoa ja lisää monikäyttöä. Kalateihin tarvitaan joen keskivirtaamasta 1/5.
Vedyn tuottamiseen tarvitaan puhdasta vettä, jonka virtauksen on oltava yhtäjaksoista, tasaista ja voimakasta. Näin veden laatu lähestyy luonnontilaa. Vetyä saadaan 120 MW tehoisilla elektrolyysilaitteilla 2000 kiloa tunnissa. Se varastoidaan akkuihin tai muunnetaan vetypitoisiksi yhdisteiksi, kuten metaaniksi, metanoliksi tai ammoniakiksi. Vetyä on valmistettava kaikissa voimaloissa.
Valajaskoskella sijaitsee pumppuvoimalaksi soveltuva Mäntyvaara 126 metrin korkeuserolla. Voimalan teho on 112,5 MW ja vuosikapasiteetti 370 MWh. Vettä lasketaan 9 tuntia. Mäntyvaaran laitos toimisi ilman ympäristöhaittoja. Pienempiä voimaloita ovat Räisälään ja Kapustan alueelle suunnitellut pumppuvoimalat. Petäjävaara ja Kemijoki yhdistetään paineputkilla.
Pumpuilla ylläpidetään sähköverkon tasapainoa voimalan sisällä. Joen virtaama säädetään pumppulaitoksen ulkopuolelta jokivoimalalla. Säätelyyn tarvitaan uudet lait, asetukset ja käytännöt katkokäytön estämiseksi.
Kevätkesän ja syksyn tulvasta saadaan vesi ilmaiseksi. Luonnontilan aikaan poikaset laskeutuivat silloin mereen ja aikuiset kalat nousivat ylävirtaan kutupaikoille. Petäjäisessä poikasista valtaosa tuhoutuu padolla, koska poikaset eivät sukella riittävän syvälle ohi turbiinien vaan uivat lähellä pintaa, väsyvät ja ovat siksi saalistajille helppo kohde, Vain yksi poikanen viidestä pääsee jokisuulle.
Luonnontilan aikana oli vain yksi vaellusreitti. Nyt Petäjäskoski ennallistuu toimivalla kalauomalla ja johdeaidoilla. Sähkö ohjaisi kalat ohitukseen (vrt.sähköpaimen). Sama menetelmä toimisi kaikilla jokivoimaloilla.
Ossauskoskeen jokiyhtiö rakentaa poikaslaitoksen. Kaloja uhkaa Ranuan Suhangon kaivoksen jätevesien ksantaatit varsinkin talvisin. Putki on yli 40 kilometriä pitkä ja se sijoittuu kosken niskalle. Jätevedet on kierrätettävä kaivosalueella.
Taivalkoski on rakennettu pääuoman laitoksista viimeiseksi. Silloin menetettiin mahtava kala-apaja, esimerkiksi siikaa lipottiin joesta 54 000 kiloa kesässä. Jokiyhtiö rakentaa Taivalkoskeen mitoiltaan liian pienen ohitusuoman. Se ei palvele monikäyttöä.
Isohaara on alin ja vanhin voimala. Se on Kemijoen pullonkaula. Kalatie toimii huonosti. Uomassa virtaa vettä vähän, tarve olisi noin 100 kuutiota sekunnissa. Lisäksi tarvittaisiin kymmenkertainen houkutusvirta kalaportaiden suulle.
Uudeksi kalauomaksi on muokattava jokisuun Akkunusuoma. Jokisuulle istutetaan vaelluspoikasia. Moottoritien pohjoispuolelta saadaan pieneltä 16 hehtaarin alalta tuhansia kiloja vaelluskaloja vuosittain.
Kaksi alinta voimalaa pitää poistaa käytöstä. Tällöin saataisiin uusi 50 kilometriä pitkä vaellusreitti Tervolaan asti. Kemijoen lohisaaliista saatiin samalta alueelta aikoinaan puolet.
Voidaanko Isohaara ja Taivalkoski korvata pumppuvoimaloilla tai pienydinvoimalla? Pumppulaitosten hinta on yhteensä noin 600 miljoonaa euroa. Pienydinvoimaloiden kustannuksista ei ole tietoa saatavilla.
Luontokato on pysäytettävä. Monikäyttöä on tuettava.