Suomen huoltosuhteesta ja alhaisesta syntyvyydestä ollaan huolissaan ja parhaillaan pohditaan, millä keinoin kansalaisia voitaisiin kannustaa saamaan enemmän jälkeläisiä.
Tutkijat arvelevat, että ylimääräisillä veronkevennyksillä tai lapsilisillä ei kokonaan ratkaista ongelmaa, sillä taustalla vaikuttaa enemmän sosiaaliset tekijät. Asia on varmasti juuri näin.
Rahaakin enemmän ihmisiä motivoi arvostuksen ja nähdyksi tulemisen tarve. Vilkaisu sosiaalisen median päivitysvirtaan näyttää mitä arvostamme: eniten tykkäyksiä saa muun muassa urheilusuorituksista, timmistä ja ikinuoresta ulkonäöstä, vapaasta elämäntyylistä sekä nousujohteisesta etenemisestä uralla.
Miten äitiyden ja vanhemmuuden arvostus näkyy? Arvostetaanko ylipäätään muiden eteen tehtyä työtä enää ollenkaan, siis sellaista työtä, joka ei välittömästi näy omassa cv:ssä tai pakarassa?
Kuka antaisi positiivista huomiota ihan tavallisille, näkymättömille taustajoukoille, jotka ovat ottaneet vanhemmuuden haasteen vastaan? Äideille, joita on osuvasti verrattu eläviä nuolia ampuviin jousiin (Kahlil Gibran). Arvostammeko liikaa nopeita nuolia ja liian vähän joustavia jousia?
Sanotaan, että lapsena koettu rakkaus kantaa elämässä pitkälle. Jaksamme aikuisena huolehtia muista, kun joku on ensin huolehtinut meistä.
Onnemme ja olemassaolomme takana on joukko uhrauksia, joita joku muu on tehnyt. Jos haluamme pitää yllä ihmiskunnan jatkuvuutta ja vaikuttaa laajasti ihmisten hyvinvointiin, työ pitäisi aloittaa arvostamalla ja tukemalla äitejä.
Äidit ovat yhteiskunnan kantava voima. Vanhemmuuden haasteen vastaanottaminen pitäisi tuntua turvalliselta ja kannattavalta sijoitukselta niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.
Miten voisimme nostaa ja suojella äitien asemaa yhteiskunnassamme?
tavallinen äiti
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä