Lapin kauppakamari on jälleen ryhtynyt kaivosyhtiöiden äänitorveksi. Kansanedustajille lähetetyssä kirjeessään se vaatii hallitusta ”arvioimaan uudelleen” suunnitelman nostaa kaivosmineraalivero 0,6 prosentista 2,5 prosenttiin ja varoittaa, että korotus yhdessä sähköveroluokan noston kanssa ”vaarantaisi toimialan kasvua”. Pelottelulistaan on lisätty väitteet lyhenevistä kaivoselinkaarista, tyrehtyvistä investoinneista ja jopa laskevista verotuotoista.
Kauppakamarin sävy on tuttu: kaikki, mikä pienentää yhtiöiden voittoja, esitetään kansantaloudellisena katastrofina. Todellisuudessa kyse on siitä, että nykyinen verotaso on kansainvälisesti katsottuna naurettavan alhainen.
Monissa kaivosmaissa metallimalmeista maksetaan 2–5 prosentin rojaltit, mutta Suomessa kaivosyhtiöt – usein ulkomaiset – saavat hyödyntää kansallisomaisuutta lähes ilmaiseksi ja siirtää voitot pois maasta.
Kirjeessä jopa väitetään, että vero ”kohdistuu kotimaiseen tuotantoon” ja siten kannustaa lisäämään tuontia. Tämä on harhaanjohtavaa.
Kyse ei ole tuontimineraalien suosimisesta vaan siitä, että Suomessa toimivien yhtiöiden on maksettava reilu korvaus maamme mineraalivaroista – aivan kuten muuallakin maailmassa. Omavaraisuus ei tarkoita sitä, että myydään luonnonvarat pilkkahintaan ja jätetään jälkisiivous veronmaksajille.
Veronkorotuksen hyödyt ovat kiistattomat. Se pakottaa yhtiöt realistisiin kannattavuusarvioihin ja karsii riskiprojekteja, jotka muuten päätyisivät konkurssiin ja jättäisivät ympäristökatastrofin yhteiskunnan siivottavaksi. Raahen kultakaivos ja Terrafame ovat varoittavia esimerkkejä.
Korkeampi vero myös varmistaa, että kaivoksilla on varaa hoitaa jälkihoitovelvoitteensa. Lisäksi se tuo tuloja, joita voidaan ohjata kaivosalueiden kunnille, jotka kantavat raskaimmat seuraukset teiden kulumisesta, luontotuhoista ja sosiaalisista vaikutuksista.
Kauppakamarin kirje on läpinäkyvä yritys vaikuttaa poliitikkoihin yksipuolisella uhkakuvapaketilla. Tämä ei ole puolueeton talousarvio, vaan aggressiivista eturyhmälobbausta. Jos päätöksenteko perustuisi vain tällaiseen aineistoon, Suomen mineraalivarat jatkaisivat valumista halvalla pois, ja veronmaksajat jäisivät jälleen kerran maksumiehiksi.
Poliitikoilla on tilaisuus näyttää, kenen puolella he seisovat – lyhytnäköisen voitontavoittelun vai kansallisen edun ja vastuullisen luonnonvarapolitiikan. Kaivosvero ei ole este kasvulle, vaan tae siitä, että kasvu tapahtuu reilusti ja kestävällä pohjalla.