Oppositiopolitiikka tuntuu kovenevan kovin likaiseksi sitä mukaan kun puoluekartta muuttuu ja vanhat itävaltion hyväksymät porukat väistyvät. Kenttä on sekaisin ja kun ei enää muuta keksitä, hyökätään ilkeästi henkilöiden ihon alle.
Historian hämystä haetaan kaikkea mahdollista irrottamalla aikojen ilmiöistä ilkeää henkilökohtaista syytä hyökkäykseen. Seuraavaksi arvioidaan anteeksipyynnön tasoa. Antti Lindmanin (sd.) mukaan heidän puolueensa anteeksipyynnöt ovat olleet parhaita.
Onnetonta pirullista kähmintää käydään tilanteessa, missä valtio on todellisessa vaarassa hurvittoman velkaantumisen takia. Hallituksella on edessään on kovia päätöksiä menojen leikkauksista. Niiden tekemiseen tarvitaan todellista viisautta ja vastuuta tyhjän räkyttämisen sijaan.
Olemmeko ansainneet tämän hetkisen kuvan mukaisia päättäjiä? Vai olemmeko sittenkin joutuneet tähän, muista pohjoismaista poikkeavaan tilanteeseen – velkakurjuuteen – huonon johtamisen seurauksena?