Puun tarve Lapissa on kovassa kasvussa. Suurin vaikuttaja on Kemin uusi biotuotetehdas, mutta vaikutuksensa on myös Oulun ja muun Pohjois-Suomen lisääntyneellä puun käytöllä. Akuutiksi huolen puun riittävyydestä tekee se, ettei puuta nyt eikä lähitulevaisuudessa tuoda Venäjältä.
Kasvavaan kysyntään tarvitaan lisää puuta etenkin yksityismetsistä, sillä valtion tai yhtiöiden metsistä ei juuri lisää liikene. Puuvirta Ruotsin suuntaan kääntyy viennistä tuontiin, mutta kovin paljoa ei tuontipuun varaan voi laskea. Ratkaisuja täytyy siis löytyä kotimaan kamaralta.
Puuntarpeeseen liittyy useita avoimia kysymyksiä, jotka kietoutuvat metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamiseen. EU:n rahoittama kansainvälinen ArcticHubs-hanke on tarkastellut tätä aihepiiriä tutkimalla metsätalouden, matkailun, kaivostoiminnan ja alkuperäiskansojen maankäytön tarpeita ja niiden yhtymäkohtia kipupisteineen nyt ja tulevaisuudessa.
ArcticHubsissa saatujen tulosten mukaan metsätaloudella on paikallisten asukkaiden hyväksyntä, mutta sitä haastetaan tulevaisuudessa, sillä vihreän siirtymän ja muiden käyttömuotojen tarpeet rajoittavat metsätalouden käytössä olevaa pinta-alaa.
Lähitulevaisuudessa keskeistä puuhuollon turvaamisessa on se, miten saadaan metsänomistajat myymään puuta ja miten puu saadaan pinoon ja tehtaalle. Kohoavat puun hinnat kirittävät metsänomistajia myymään puuta, mutta pitkällä aikaväillä isoon rooliin nousee, että metsänomistajille kyetään tarjoamaan juuri heidän metsiinsä sopivia metsänhoidon vaihtoehtoja.
Tässä keskeistä on korkeatasoinen talousmetsien luonnonhoito. Näin myös passiivisia metsänomistajia saadaan liikkeelle.
Metsätalouden absoluuttisen kestävyyden mittarin, eräänlaisen käytön perälaudan, asettaa puuston kasvu. Kaikkea kasvua ei voida hakata, vaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta ja metsien muiden käyttömuotojen tarpeista on huolehdittava.
Metsien kasvu onkin tekijä, joka luo pitkällä aikajänteellä perustan kaikelle – sekä metsätaloudelle että esimerkiksi hyville marjastusmahdollisuuksille ja riistakannoille.
Metsien kokonaiskasvussa on nyt todennäköisesti saavutettu lakikohta. Ilmastonmuutos voi lisätä puuston kasvua, mutta toisaalta monet tekijät tulevat sitä tulevaisuudessa alentamaan.
Lapissa aiemmin käytössä ollut vähätuottoisten kohteiden uudistamisen tuki loppui kymmenen vuotta sitten, ja sen vaikutus näkyy nyt valtakunnan metsien inventoinnin tuloksissa. Niissä laadultaan hyviksi luokiteltujen taimikoiden osuus on pienentynyt aiemmasta koko Pohjois-Suomessa. Tämä näkynee jatkossa puuston kasvussa.
Hiljalleen yleistyvä jatkuva kasvatus voi tuottaa hyvin tukkipuuta ja euroja metsänomistajille, mutta johtaa vääjäämättä pienenevään puuston kokonaiskasvuun.
Sekametsien kasvatus tarjoaa äärimmäisen tärkeitä monimuotoisuushyötyjä sekä kestävyyttä hyönteis- ja sienituhoja sekä ilmastonmuutosta vastaan, mutta sekametsissäkin puun kasvu on nykytietämyksen mukaan korkeintaan samalla tasolla kuin yhden puulajin metsissä.
Ratkaisuja puuston kasvun turvaamiseen on tarjolla, ja niitä tarvitaan käyttöön nopeasti ja laajasti. Lannoituksilla voidaan lisätä kasvua nopeasti. Vielä enemmän voidaan saada aikaan laadukkaalla metsien uudistamisella, jalostetun taimiaineksen käytöllä ja hyvällä nuorten metsien hoidolla, sekä sillä että osa jo nyt heikosti taimettuneista uudistusaloista täydennysviljellään.
Tämä perustan kuntoon laitto auttaa, mutta tulokset siintävät kaukana horisontissa.
Kun metsien kasvua erityisesti Lapissa saadaan kiritettyä yhdessä laadukkaan talousmetsien luonnonhoidon kanssa, riittää metsistä moneksi. Tehtaiden puuntarve saadaan tyydytettyä, paikallisille asukkaille ja matkailijoille riittää hyviä metsiä virkistyskäyttöön ja metsien eliöstölle löytyy sopivia elinympäristöjä.
Kun muutos aloitetaan heti, ei ehditä ajautumaan kestämättömiin maankäytön ristiriitoihin.