Pääkirjoitus: Lapin kes­kus­ta­joh­don on poh­dit­ta­va, onko Väy­ry­ses­tä enemmän haittaa vai hyötyä eh­dok­kaa­na – tilanne on puo­lueel­le nolo ja kiu­sal­li­nen

kolumni: Mies, sinäkin voit ra­ken­taa uran, säi­lyt­tää poi­ka­ni­me­si ja olla vahva it­se­näi­nen mies – muista vain roolisi hei­kom­pa­na su­ku­puo­le­na

Kä­si­pal­lo on haus­kin­ta! - ur­hei­lu­kou­lus­sa ko­keil­tiin uusia lajeja

Jalkapallo oli yksi lasten suosikkilajeista urheilukoulussa.
Jalkapallo oli yksi lasten suosikkilajeista urheilukoulussa.
Kuva: Suvi Pirinen

Kemin Sauvosaaren kentällä päästiin kokeilemaan muun muassa judoa ja cheerleadingia, kun Suomen Työväen Urheiluliiton Lapin piiri järjesti jokakesäiseksi perinteeksi muodostuneen kolmipäiväisen urheilukoulun 13 - 15.6. Lapsia oli saapunut nauttimaan aurinkoisesta säästä pelien ja leikkien parissa kaikkiaan 17. Nuorimmat osallistujista olivat viisivuotiaita ja vanhimmat jo varhaisteini-iässä. Mukana oli myös paljon samoja lapsia kuin aikaisempinakin vuosina.

– Pääpaino on siinä, että kolmen päivän aikana tutustutaan mahdollisimman moneen eri lajiin. Etukäteen tehty aikataulu on kuitenkin väljä, ja myös lasten toiveita kuunnellaan, kertoo TUL:n Lapin piirin toiminnanjohtaja Pirkko Pehkonen.

Ohjaajina urheilukoulussa oli tuttuun tapaan kesätyöllistettyjä opiskelijoita. Mukana oli juuri peruskoulunsa päättäneitä nuoria, Lappian ensihoitajaopiskelijoita ja yksi lukiolainenkin.

– Opiskelijat pääsivät hyödyntämään omia harrastuksiaan ohjelman suunnittelussa, Pehkonen kertoo.

Suosituimpia lajeja lasten keskuudessa olivat jalkapallo ja sähly. Viisivuotiaan Milka Laanilan mielestä kuitenkin käsipallo oli kaikkein hauskinta.

– Olen pelannut käsipalloa ennenkin, mutta en ole kokeillut sitä koskaan ennen kovalla pallolla, Laanila kertoo.

Tärkeintä urheilukoulussa oli eri lajien kokeilemisen lisäksi yhteisöllisyys, sosiaalisuus ja ryhmänä toimiminen. Yhteishenki olikin kolmen päivän aikana todella hyvä.

– Melkein itsekin yllätyin, miten hyvin eri ikäiset, uudet ja vanhat urheilukoululaiset sulautuivat kaikki yhteen porukkaan. Kaikki ovat lähteneet innolla kokeilemaan eri lajeja, Pehkonen kertoo.

Mukana oli myös kaksi ukrainalaista tyttöä, joista vain toinen puhui vähän englantia. Kielimuurikaan ei silti ollut esteenä yhteishengen syntymiselle.

– Liikunta on kaikkien yhteinen kieli. Ei mennyt kuin muutama minuutti, ja tytöt sulautuivat täysin joukkoon, Pehkonen hymyilee.