Asuntojen lyhytvuokraus kuumentaa tunteita, mutta se on mahdollista saada toimimaan muutamalla tehokkaalla keinolla kaikkien eduksi.
Matkailijoita valvotaan laajasti viranomaismääräyksin ja -ohjein. Majoitustoimintaan luetaan muun muassa hotellit, maatilamatkailu ja leirintäalueet. Lyhytvuokrausta harjoittavat eivät kuulu majoitustoimintaa harjoittaviin. Miksi eivät?
Taloyhtiöissä paloturvallisuus on pelastuslain alaista ja yhtiön hallituksella ja sen asukkailla on suuri vastuu sen valvonnasta. Majoitustoiminnassa turvallisuus on tarkkaan määriteltyä ja sitä varten vaaditaan viranomaistarkastukset ennen kohteen käyttöönottoa. Taloyhtiöiden minimivaatimukset eivät riitä turvaamaan matkailijoita.
Eikö lyhytvuokratun tilan tulisi olla tasavertaisuuden ja turvallisuuden vuoksi samojen määräysten alainen kuin muiden majoitustoimintaa harjoittavien? Onko lyhytvuokrauksessa matkailijan terveyden ja turvallisuuden arvo vähäisempi?
Majoitustoiminnan harjoittajat ovat lain mukaan velvollisia antamaan ilmoituksen yöpyvistä matkustajista, myös lyhytvuokraajilta tulisi edellyttää tätä rekisteröintiä. Matkailijarekisterit palvelevat laajasti viranomaisia ja tämä mahdollistaisi helposti myös turistiveron käyttöönoton.
Asuntoyhtiöissä ylintä päätäntävaltaa käyttää yhtiökokous, joka valitsee hallituksen jäsenet. He yhdessä isännöitsijän kanssa valvovat, että lakeja ja muita viranomaismääräyksiä noudatetaan. Asunto-osakeyhtiön osakkailla on huoneistoihin yhtiöjärjestyksen mukainen hallintaoikeus.
Kun majoitustoiminnan rekisteröinti kattaa lyhytvuokrauksen, voidaan useita lyhytvuokraukseen liittyviä ongelmia ratkaista – turvallisuus sekä majoitustoiminnan tasavertaisuus että matkustajavero.
Taloyhtiön päätökset ovat osakkaiden perusoikeus, joka tulee ehdottomasti säilyttää. Muuten käy niin, että lähdetään karhua pakoon ja joudutaan suden suuhun. Kenen päätettävissä on lyhytvuokrauksen kesto?