Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­ko­ero­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kan­nam­me­ko mal­mi­vas­tuum­me?

Näkökulma

Kirjoittajat toivovat Suomen kantavan malmivastuunsa. Kuva on Outokummun Kemin kaivokselta.
Kirjoittajat toivovat Suomen kantavan malmivastuunsa. Kuva on Outokummun Kemin kaivokselta.
Kuva: Jussi Leinonen

Ihmiskunta valitsi mineraalisiin raaka-aineisiin perustuvan elintavan jo pari miljoonaa vuotta sitten alkuihmisen kyyristyessä poimimaan maasta kivenkappaleen työkalukseen. Siitä edettiin kivi-, pronssi- ja rautakausien kautta nykyhetkeen. Nämä ajanjaksot kertovat raaka-aineiden historiallisesta merkityksestä.

Reilun sadan vuoden aikana ihmisten käyttämien alkuaineiden määrä on kasvanut kourallisesta lähes koko alkuainetaulukon kattavaksi ja suurin harppaus on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana.

Ihminen tarvitsee vettä, ruokaa ja energiaa. Jos yksikin näistä puuttuu, ihmisen elämä on paljon tukalampaa. Mineraalisia raaka-aineita, eli kalliosta louhittavia tai maasta kaivettavia, tarvitaan tavalla tai toisella kaikkien edellä mainittujen tarpeiden tuottamiseen nyky-yhteiskunnassamme.

Mineraalisista raaka-aineista valmistetaan esimerkiksi pumppuja, putkia ja vedenpuhdistamoja; lannoitteita, lapioita ja leipomoja ruoantuotantoon; sähköjohtoja, akkuja ja voimalaitoksia energiantuotantoon, -taltioimiseen ja -kuljettamiseen. World without metals-lyhytelokuva kuvaa mihin kaikkeen tarvitsemme mineraalisia raaka-aineita (https://www.youtube.com/watch?v=zZrfmPAvtV8).

Vihreä siirtymä tarkoittaa siirtymistä pois kasvihuonekaasuja tuottavasta energiantuotannosta, mikä käytännössä tarkoittaa kaikkea polttamalla tuotettavaa energiaa. Tämä on johtanut siihen, että vanha teknologia pitää korvata uudella kuten kulkunevojen polttomoottorit korvataan akuilla. Elektronisten laitteiden määrä on myös kasvanut huimasti viime vuosikymmenien aikana. Näiden keskiössä on akkuteknologia.

Vihreän siirtymän toteuttamiseen tarvitaan useita tunnettuja alkuaineita, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Toiset näistä ovat välttämättömiä halutun teknologian toteutumiseen (esimerkiksi nykyteknologiaan nojaavissa akuissa litium ja koboltti) tai niitä kannattelevien rakenteiden teossa kuten kromi ruostumattomassa teräksessä. Haasteenamme on uudessa aikakaudessa löytää valtavat raaka-ainemäärät siirtymän mahdollistamiseen ja kasvavan väestömäärän toiveiden toteutumiseen.

Raaka-aineet ovat sitoutuneina monenlaisiin mineraaliesiintymiin. Esiintymät ovat siellä, mihin ne ovat muodostuneet maapallon geologisen kehityksen seurauksena, eikä niitä voi siirtää muuten kuin louhimalla. Näin ollen työpaikan siirto on hyvinkin vaikeaa. Parempi siirtää kaupunki kuin kaivos, sanoo ruotsalainen.

Mineraaliesiintymiä, joiden hyödyntäminen tuottaa rahaa enemmän kuin kuluttaa kutsutaan malmeiksi. Kaivoksen varsinkin täytyy tuottaa voittoa, koska ennen louhinnan alkamista on voinut kulua satoja miljoonia euroja malminetsintään ja kaivosinfran rakentamiseen.

Kierrätys on hyvä ja sitä tulee kehittää sekä nostaa sen merkitystä raaka-aineiden lähteenä. Ongelmana on se, että kaikkea ei voida kierrättää ja osa raaka-aineista katoaa. Lisäksi kierrätys on vasta kehittymässä ja eräissä maissa se ottaa vasta ensi askeleita. Raaka-aineiden tarve ei odota tämän kuntoon saattamista.

EU:n osuus metallien maailmanlaajuisesta tuotannosta on vain muutaman prosentin luokkaa, mutta käytämme niitä huomattavasti enemmän. Monia raaka-aineita ei EU:ssa tuoteta lainkaan, joten niitä tuodaan esimerkiksi Kiinasta, Australiasta, Kanadasta, Venäjältä ja eräistä Afrikan maista. Tuontiriippuvaisuus tekee meidät erittäin haavoittuvaisiksi.

Näemme raaka-aineiden merkityksen hintojen nousuna ja toimitusaikojen pidentymisellä. Niin EU kuin Suomi haluavat turvata raaka-aineiden saannin ja se tapahtuu parhaiten tuottamalla niitä vastuullisesti EU:n alueella ja Suomessa. Kannammeko kortemme ihmiskunnan yhteiseen kekoon vai olemmeko vain kuluttajia?

Kirjoittajat ovat Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoita.