pääkirjoitus: Sodan pelko on turha, Venäjä ei ole hyök­kää­mäs­sä Suomeen

kolumni: Pes­si­mis­ti tietää, että kesä meni jo – on jo aika stres­sa­ta tulevaa talvea

Podcast: Kar­va­lak­ki­do­ku­ment­ti osa 5: Eevi, Reino, Piija ja Kek­ko­nen

Pääkirjoitus

Kak­si­kym­men­tä vuotta eu­ro­ai­kaa

-
Toimituksesta

Käteinen euro tuli Suomessa käyttöön melko tasan kaksikymmentä vuotta sitten eli 1.1. 2002. Markat muuttuivat euroiksi niin, että 5,95 markalla sai yhden euron.

Muutos oli iso. Ainakin ensimmäiset vuodet  valuutan vaihtumisen jälkeen liki jokainen meistä muutti mielessään eurohintoja markoiksi. Ei se ollut helppoa, mutta ainakin tuli kerrattua kuuden kertotaulua. Kaikki eivät ole vieläkään päässeet muutoksesta eroon, mutta eihän siinä mitään pahaa ole.  Kaveri osti 19,95 euroa maksavan t-paidan ja piti sitä normaalihintaisena. Hän muutti hinnan vanhaksi valuutaksi eli paita olisi maksanut liki 120 markkaa. Se hinta tuntui jo kovalta. Toki palkat ja eläkkeetkin ovat ehtineet nousta kahdessakymmenessä vuodessa.

Kävin paikallisessa elintarvikeliikkeessä tekemässä hintavertailua vuoden 2001 joulukuussa ja 2002 tammikuussa. Vertailulistalle oli otettu tavallisimpia elintarvikkeita. Kauppakassin hinta oli epävirallisen vertailun mukaan laskenut hieman euron tulon myötä, mistä paikallinen kauppiaskin oli mielissään. Jos oikein muistan, niin broilerin lihaan oli tullut selkeä hinnanalennus.

Yksittäisten hyödykkeiden hinnat oli sovitettava käytössä olevien euron kolikoiden ja seteleiden mukaisiksi. Jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta ja euroon siirtymistä iltapäivälehtien irtonumeron hinta nostettiin viidestä markasta kuuteen markkaan. Uusi hinta ole helppo pyöristää euroksi eikä se aiheuttanut parranpärinöitä.

Eräs toinen kauppias päätti, että harjanvarren hinta pysyy samana. Hintalapussa luki ennen valuuttamuutosta, että varsi maksaa 1 mk. Vuodenvaihteen jälkeen mk oli sutattu yli ja tilalle oli vaihdettu €. Kate alkoi olla kohdallaan.

Valuutan vaihtumisesta olivat mielissään allekirjoittaneellekin siihen aikaan tutut ravintoloiden vahtimestarit sekä omat lapset. Ravintolasta poistuttaessa tapana oli kaivaa taskusta kolikot ja antaa ne ojennettuun käteen. Portsareiden tippiraha moninkertaistui euron tulon myötä.

Lasten saamalla karkkirahalle tapahtui samalla tavalla. Vielä vuonna 2001 olisi ollut mahdoton ajatus ojentaa pelkästään karkkirahaksi kahdenkymmenen markan seteliä. Eurovaluutan eri kolikoista samanarvoinen summa muodostui helposti.

Haaparannalla oli osassa kaupoista hetken aikaa mielenkiintoinen tilanne, kun tuotteella oli kolme eri hintaa; yksi kruunuissa, yksi euroissa ja yksi markoissa. Jos maksoi käteisellä euroilla, niin sai kruunuja takaisin.

Nyt hintojen vertailu kruunun ja euron välillä on helppoa. Tuotteen kruunuhinnan kun jakaa kymmenellä, niin saa melko tarkan eurohinnan.

Ainakin ensimmäiset vuodet liki jokainen meistä muutti mielessään eurohintoja markoiksi.