Kaivosteollisuus on kaapannut lainsäädäntöprosessin ja viranomaisvalvonnan palvelemaan omia tavoitteitaan. Julkinen valta toimii teollisuuden etujen mukaisesti, vaikka sen pitäisi valvoa alaa.
Kun poliitikot ovat lobattu ”vihreään siirtymään”, saavutetaan tavoite nopeasti. Ensin saatiin myönteinen kaivoslaki 0,6 % kaivosverolla ilman kalliita ympäristönsuojeluvaatimuksia. Hyöty jäi ulkomaisille kaivosyhtiöille, joiden kannattavuus on varmistettu. Suomelle jäävät jätteet ja niiden vaikutukset hoidettaviksi.
Kaivoshankkeiden luvitus yritetään tehdä pikakaistalla ilman ohjeita kriittisistä ympäristörakenteista, joilla estetään happaman kaivosvaluman pääsy pohjaveteen ja vesistöihin.
Selkeät ohjeet prosessivesien puhdistamisesta luonnonvesiä vastaavaksi puuttuvat. Luvattu ”suljettu kierto” on vitsi. Purkuputkilla laimennetaan päästöt, jottei tarvitsisi investoida puhdistamiseen. Miksi investoitaisiin kun viranomainen ei sitä vaadi? Kaikki tämä tehdään viranomaisluvilla laillisesti.
Valvova viranomainen, kuten Kainuun ja Lapin ely-keskus, orientoituvat passiivisesti valvontatehtäväänsä, eivätkä tartu selkeisiin puutteisiin (esimerkiksi vuodot). Avi myöntää jatkolupia sen sijaan, että selvittäisi toiminnan kestävyyden riittävän tarkasti. Lupa myönnetään aina, kunhan prosessia pyöritetään näennäisesti, vaikka tiivisrakenteet olisivat kelvottomat jätealueilla. Valvonnan henkilöresurssit pidetään vajavaisina tarkoituksella, jotta ei tarvitse ottaa kantaa hankaliin asioihin.
Kun joku valittaa, jätetään kysymykset KHO:n tai HO:n ratkaistaviksi. Onneksi yleensä KHO on ratkaissut asiat lakeihin nojautuen luonnon ja ympäristön kannalta oikein. Ongelma on vain, että kun on vitkuteltu, laajaa ja ei ennallistettavaa ympäristön tuhoa tapahtuu.
Valtion laitoksista ja julkisista yhtiöistä ”Agency Capture”-tarkoituksissa käytetään ympäristöministeriötä, Tukesia, GTK:sta ja Suomen Ympäristökeskusta. Poliisikaan ei tutki kaivosten aiheuttamia vuotoja kuten kävi Kevitsan rikosilmoituksen kanssa. Mummon mökin tai yrittäjän mitättömiin ”ympäristörikoksiin” riittää tutkintaresursseja. Onko kansalainen lain edessä yhdenvertainen korporaatioiden kanssa?