Veikko Vuontisjärvi jatkaa (LK 17.10., "Vero ei rasita kaivoksia”) jo vuosia kestänyttä kritiikkiään kaivoksia ja niiden verotusta kohtaan.
Kaivokset ovat tehneet merkittäviä investointeja ja luoneet työpaikkoja Lappiin. Malminetsinnän ja kaivostoiminnan myötä Lappiin on syntynyt myös merkittävissä määrin uutta yritystoimintaa. Malminetsintä, kaivokset ja niiden ympärille syntynyt taloudellinen aktiviteetti näkyvät kasvavina palkka- ja yhteisöveroina.
Vuontisjärvi kytkee uuden kaivosmineraaliveron ja teollisuuden energiaverotuksen, erityisesti sähköveron toisiinsa tavalla, joka kaipaa oikaisua.
Suomessa teollisuuden energiaverotus perustuu pitkälle linjauksiin, jotka tehtiin 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin säädettiin laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta, joka tuli voimaan 1.1.1997.
Uudistuksessa sähkön verotus porrastettiin kahteen luokkaan. Hallituksen esityksen mukaan teollisuuden energiaverotusta ei haluttu tuolloin nostaa, joten teollisuus sijoitettiin alempaan veroluokkaan II. Kaivostoiminta kuului alusta alkaen teollisuuden veroluokkaan kuten esimerkiksi maamme metsäteollisuus.
Vuontisjärvi saattaa kaipailla loppuvuotta 2014, jolloin kaivostoiminta siirrettiin silloisen valtiovarainministerin Antti Rinteen (sd.) esityksestä kalliimman sähköveron luokkaan 2015 alusta lukien. Tuo päätös kumottiin eduskunnan päättämällä lainmuutoksella 2017 alusta lukien pääministeri Sipilän(kesk.) hallituksen esityksestä.
Arvonlisäverotuksen osalta lähtökohta on kaikelle teollisuudelle selkeä. Vientikauppa EU:n ulkopuolelle on säädetty verottomaksi. Jos kyseessä on EU:n sisäinen kaupankäynti, alv-verotus tapahtuu siinä EU-maassa, jonne tavarat kuljetetaan ja jossa ne kulutetaan. Molemmista tilanteissa Suomessa maksettu alv saattaa oikeuttaa palautukseen. Tämäkin menettely koskee kaikkea teollisuutta silloin, kun tuotteet myydään Suomen ulkopuolelle.
Vuontisjärven kirjoituksessa oleva koplaus kaivoksen ja sen alihankkijan välisen laskutuksen alv-käytännöistä on populistinen ja harkitsematon.