Hallitus linjasi kevään 2024 kehysriihessä 100 miljoonan euron säästöistä, jotka kohdistuvat sosiaalihuoltoon. Säästöjä oli valmistellut hallituspuolueiden työryhmä, jossa sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) ei ollut mukana. Säästöt tulivat Juusolle täytenä yllätyksenä.
Hallituksen säästöpäätös ei sisältänyt suunnitelmaa siitä, mitä palveluita sosiaalihuollosta leikataan. Säästöjen konkretisoiminen jäi Juuson johtaman ministeriön tehtäväksi, mutta vielä viime kevään alue- ja kuntavaaleihin mennessä ei ollut selvillä, miten säästöt toteutetaan.
Juuri sairauslomalta palannut Juuso joutuikin opposition hiillostettavaksi, kun hallitus vaalien alla vastasi sote-leikkauksia koskevaan välikysymykseen. Oppositio syytti hallitusta leikkausten pimittämisestä.
Hallituksen oli kuitenkin mahdoton julkistaa sosiaalihuollon yksityiskohtaista leikkauslistaa, koska sitä ei vielä ollut. Leikkausten toteuttamista aletaan selvittää vasta nyt työryhmässä, jonka perustamisesta sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tiedotti tiistaina.
Tiedotteen mukaan työryhmä valmistelee sosiaalihuollon palvelu-uudistusta, joka tarkoittaa myös lainsäädännön uudistamista. Uudistuksella halutaan "vahvistaa hyvinvointialueiden edellytyksiä järjestää sosiaalipalvelut entistä joustavammin ja asiakaslähtöisemmin", mutta myös leikata hyvinvointialueiden rahoitusta.
Tavoitteena on säästää 50 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja siitä eteenpäin 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Sosiaalihuolto on laaja kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa kotihoito ja ympärivuorokautinen palveluasuminen, päihde- ja riippuvuustyö, mielenterveystyö ja kasvatus- ja perheneuvonta.
Kokonaisuudesta lastensuojelu ja vammaispalvelut on päätetty jättää nyt alkavan palvelu-uudistuksen ulkopuolelle, mutta siitä huolimatta on selvää, että hallituksen vaatimat säästöt kohdistuvat jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin ihmisiin.
Työryhmän vetäjäksi nimitetty johtaja Eveliina Pöyhönen STM:stä arvioi jo aiemmin (Yle 17.4.2024), että vaaditut säästöt eivät synny pikkuviilauksilla. Tämän vuoksi sosiaalihuollon asiakkaiden asema tulee väistämättä heikentymään.
Sosiaalityön emeritaprofessori Anneli Pohjola Lapin yliopistosta puolestaan arvioi (HS 21.4.2024), että sosiaalihuollon talousraamit ovat jo ennestään tiukat. Pohjola näkee mahdottomana yhtälönä, että sosiaalihuoltoa voitaisiin kehittää samalla, kun sen rahoitusta leikataan.
Pohjola huomauttaa myös, että sosiaalisilla tekijöillä on aina kytkentä terveyteen. Tämän vuoksi sosiaalihuollon palveluiden heikentäminen voi johtaa siihen, että terveyspalveluiden tarve kasvaa.
Helsingin Sanomien näkemän aineiston mukaan (HS 16.7.2025) myös STM tunnistaa saman haasteen: yksittäisiin sosiaalipalveluihin kohdistuvat säästöt saattavat johtaa siihen, että tukea joudutaan antamaan myöhemmin toisen, jopa kalliimman palvelun kautta.
Nyt nimetyn työryhmän on tarkoitus julkaista työstään raportti tammikuun 2026 loppuun mennessä. Silloin nähdään ehdotus siitä, mistä sosiaalihuollon palveluista 100 miljoonan euron säästöt revitään.
Varmaa on, että säästöt herättävät keskustelua ja kritiikkiä varsinkin, kun eduskuntavaalit ovat yhä lähempänä. Tulilinjalla on jälleen lappilaisministeri Kaisa Juuso, joka joutuu puolustamaan taas uusia leikkauksia.
Sote-ministerinä Juuso on joutunut poikkeuksellisen kovan paineen alle. Poikkeuksellista on myös se, kuinka yksin Juuso on jätetty sekä oman puolueen että hallituksen taholta. Näyttää siltä, että Juusosta tulee hallituksen sote-leikkausten poliittinen uhrilammas.
Lappilainen kansanedustaja Sara Seppänen (ps.) nousi keskiviikkona Ilta-Sanomien otsikoihin Facebook-päivityksellään. Siinä Seppänen ihasteli norjalaisten runsasta liputuskäytäntöä ja piti suomalaisia tässä suhteessa säälittävinä.
On totta, että liputtamiseen suhtaudutaan Suomessa liiankin pidättyvästi. Meillä lippuun liittyy ehkä sotakokemustenkin takia toisenlaista juhlavuutta ja vakavahenkisyyttä kuin läntisissä naapurimaissa, joissa liputtaminen on arkisempaa.
Liputtamisen vähäisyys ei silti tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset tuntisi kansallisylpeyttä. Me vain olemme liputtamisen suhteen yhtä vähäeleisiä kuin muutenkin kansakuntana.