Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Jou­lu­va­lo­ja 60 vuoden takaa

Kirjoittaja on ollut aikoinaan asentamassa Ounasvaaran laella loistavaa joulutähteä.
Kirjoittaja on ollut aikoinaan asentamassa Ounasvaaran laella loistavaa joulutähteä.
Kuva: VELI-JUKKA MUSTAJÄRVI

Rovaniemi oli 1960-luvun alussa nuorekas ja eteenpäin menevä kaupunki kuten nytkin. Nuorena pitää huolehtia ulkoisesta olemuksestaan ja niinpä minäkin tikasauton kuskina yhdessä Ronkaisen Kallen kanssa pääsin asentamaan jouluvaloja kaupunkilaisten ja vähien jouluturistien iloksi.

Silloin elimme vielä ”tee se itse”-aikaa. Kaupoissa ei ollut valmiita valonauhoja, ledeistä ei edes tiedetty. Kunnostettiin vanhoja valoroikkia ja korvattiin vanhat lamput uusilla värivaloilla. Väriloistoa saatiin mukavasti, kun haettiin Laitisen Arvolta sininen, punainen, vihreä ja keltainen maalipurkki. Tavallinen hehkulamppu kastettiin maaliin ja saatiin omatekoista jouluvärikkyyttä.

Kunnostetut valot kierreltiin kuusen oksille, latvaan pantiin kirkas lamppu opastamaan itämaan tietäjiä. Taisi kuusia olla eri puolilla kaupunkia peräti kymmenen. Joulukuun alussa ne asennettiin ja tammikuun lopulla poistettiin odottamaan seuraavaa joulua. Muutamat liikeyritykset ottivat mallia jo silloin ja nyt kehityksen tulos on näkyvissä.

Toinen, ehkä tärkempi ja varmasti näkyvämpi jouluvalo oli Ounasvaaran perinteinen joulutähti. Sen asentaminen kuului sähkölaitokselle ja tuntui, että siitä se joulu alkoi. Tähdessä oli noin 2-metriset sakarat, joihin asennettiin itse 60 watin hehkulamput.

Kun sopivana aamuna kaikki oli valmista, tähti ja nostovarusteet pakattiin Mäkisen Erkin ohjailemaan Opelin kevytkuorma-autoon. Kymmenkunta ukkoa kyytiin, kaksi änkesi koppiin ja loput lavalle. Sen aikainen talvinen tie oli Opelille melkoinen yritys, mutta Erkki osasi kepittää vaihteita ja lopulta oltiin ulamaston juurella.

Koskiniemen Onni oli itseoikeutettu kiipeämään mastoon mukanaan nostoköysi ja taittopyörä. Maston korkeus oli muistaakseni 70 metriä ja tähti tuli puoleen väliin. Kun Onni sai yläosan valmiiksi, porukalla kiskottiin tähti ylös. Huolellisesti varmistettiin, että valot toimivat.

Ja siellähän se valo loistaa vieläkin kuin Betlehemin tähti luoden joulurauhaa kaupalliseen aikaan.