Kari Kannala moittii (LK 29.9.) kirjoitustani (LK 26.9.) ay-vastaiseksi. Tavallaan siinä on sitäkin, muttei lähtökohtaisesti. Kun oikeistohallitus astuu riviin, SAK:ssa lakkokirveen heiluttelu alkaa heti. Sitä ei tapahtunut kertaakaan Marinin (sd.) hallituksen aikana.
Ay-liike on tehnyt paljon hyvää työntekijöiden eteen. Sen pitäisi keskittyä enemmän jäsenistön etujen ajamiseen kuin hallituksen kaatamiseen. Poliittiset lakot pitäisi kieltää. Hyvä esimerkki tästä on AKT:n tukilakko, jolla koko Suomen talouden selkäranka vientiteollisuus pysäytettiin pitkäksi aikaa. Jotain rajaa pitäisi olla tilanteessa, missä vastapuolena on hallitus eikä työnantajajärjestö. Lakko-oikeus tulee säilyttää, mutta sen käyttö tulee olla rajattua. Ruotsissa tässäkin ollaan edellä.
Olemme kansakuntana menossa taantumaan. Ei osoita kovin hyvää yhteiskuntavastuuta lakkoilla ketään vastaan. Tämä koskee myös työnantajajärjestöjä.
Kannatan sopimusyhteiskunnan säilymistä, mutta jos hallitus antaa tyhjän paperin ja pyytää EK:ta ja SAK:ta tekemään esityksiä työoikeudellisiin ja työn joustavuutta lisääviin toimenpiteisiin ja he palauttavat tyhjän paperin hallitukselle, hallituksen on tehtävä tarvittavat muutokset/kehitysehdotukset ilman järjestöjä. Tätä kutsutaan demokratiaksi.
Tahallista väärinymmärrystä tahtoo tulla, kun hallitus edustaa oikeistopuolueita. Muistutuksena Kannalalle, että Sipilän kikyä käytettiin myös Marinin hallituksen aikana hieman muutettuna. Nykysuunnitelmissa ei olla murentamassa työehtosopimuksen ehtoja edes radikaalisti. Tosin tulkinta on juuri sellainen, minkä väristen lasien läpi niitä halutaan katsoa.