Sanat ovat ajatuksia, tarinat mielenmaisemia, ja maailmankuvamme rakentuu näistä huulilta tai näppäimistöltä pudonneista hippusista. Perusajatus sanojen vallasta sujahti mieleeni seuratessani Sallan Värriön yhteismetsistä tässä lehdessä käytyä keskustelua, joka ketjuuntui sivalteluksi myös Twitterissä.
23. tammikuuta ilmestyneen Lapin Kansan printtiotsikko kertoi: ”Yhteismetsät suojelujyrän alle”. Artikkelissa puhutaan leimikosta, uudistuskypsästä metsästä, kestävästä metsänhoidosta, metsäsertifikaateista, hakkuupotentiaalista, suojeluinstrumentista ja suojelujyrästä, muun muassa.
Kieli on puhdasoppista metsätalouden kieltä. Leimikolla tarkoitetaan hakattavaa metsäalaa, uudistuskypsällä metsän sopivaa ikää hakkuuseen.
Se joka päättää, miten asioista puhumme, ohjaa myös ajatteluamme.