Yle uutisoi marraskuun alussa, että Pohjois-Atlantin merivirtojen pysähtyminen tämän vuosisadan puolivälissä on yhä todennäköisempää. Merivirtojen nykyinen toiminta on Suomelle tärkeää, sillä ne kuljettavat alueellemme lämpöä. Merivirtojen pysähtymisen seurauksena Suomeen voisi tulla Pohjois-Siperian kaltaisia pakkasia, jotka laskevat jopa -60 asteeseen.
Sodankylästä Rovaniemelle lukion perässä muuttanut Katherine Ulichille, 17, kuvailee uutisoinnin merivirroista tuoneen ilmastonmuutoksen iholle. Häntä alkoi ahdistamaan ajatus siitä, voisiko hän enää tulevaisuudessa edes asua ja rakentaa elämää Rovaniemellä.
Ulich muistaa heränneensä ensimmäisen kerran ilmastonmuutoksen vakavuuteen vuonna 2018, kun aktivisti Greta Thunberg osoitti mieltään Ruotsin valtiopäivätalon edessä herättääkseen huomiota ilmastokriisistä. Ulich kokee ilmastoahdistusta, joka on ollut läsnä hänen arjessaan jo vuosia.
Ilmastoahdistuksella tarkoitetaan ahdistusta, jota ihminen voi kokea ilmastonmuutoksen ja sen seurausten uhatessa hänen ja muiden elämää.
Myös rovaniemeläinen Matleena Jokela, 17, kokee ilmastoahdistuksensa kasvaneen vuosien varrella. Hän uskoo ahdistuksen lisääntyneen, koska lukio-opintojen myötä hänellä on muodostunut laajempi kokonaiskuva ilmastokriisin vaikutuksista.
Jokelan ilmastoahdistus kumpuaa ymmärryksestä, että ilmastonmuutoksen edetessä maapallo ei tulevaisuudessa ole enää samanlainen kuin nyt: eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, sään ääri-ilmiöt voimistuvat ja luonnon monimuotoisuus heikkenee.
Monella nuorella on samanlaisia ajatuksia. Vuoden 2021 nuorisobarometrissä selvitettiin 15–29-vuotiaiden näkemyksiä muun muassa ilmastokysymyksistä. Kyselyn mukaan 76 prosenttia nuorista koki surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta.
Ilmastoahdistusta lievitetään arjen valinnoilla
Vuoden 2021 barometrissa 75 prosenttia nuorista vastasi, että he saavat hyvää oloa tehdessään kestäviä valintoja. Jokela on huomannut pystyvänsä lievittämään ilmastoahdistustaan tekemällä arjessaan aikaisempaa ekologisempia tekoja, kuten ostamalla vaatteensa käytettyinä ja suosimalla kasvisruokaa lihan sijaan.
Myös Ulich pyrkii lievittämään ahdistustaan pienillä arjen ilmastoteoilla, vaikka kokee usein toivottomuutta ilmastonmuutoksen edessä. Hän tekee kaupassa mahdollisimman ilmastoystävällisiä ostopäätöksiä ja jakaa sosiaalisessa mediassa ilmastokriisiä käsitteleviä uutisia ja julkaisuja lisätäkseen seuraajiensa tietoisuutta aiheesta.
Vaikka yksittäisen ihmisen teot ovat pieniä, hän haluaa uskoa siihen, että monen tekemät ilmastoystävälliset valinnat voivat yhdessä olla merkityksellisiä.
– Jos kaikki ajattelevat, ettei minun tarvitse tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja, koska yhden ihmisen teoilla ei muka ole merkitystä, uskon, että maailma olisi vielä huonommassa kunnossa kuin se on nyt, Jokela jatkaa.
Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Salla Veijonaho on ollut mukana Suomen Akatemian rahoittamassa TeensGoGreen-hankkeessa, jonka osatutkimuksessa on tutkittu 11–15-vuotiaiden ilmastoahdistusta. Pitkittäistutkimuksen perusteella puolet nuorista suhtautuu ilmastonmuutokseen huolettomasti ja kokevat vain vähäistä ilmastoahdistusta.
Tutkimuksessa tunnistettiin kaksi nuorten ryhmää, jotka kokevat ilmastoahdistusta.
Toisen ryhmän ilmastoahdistusta kokevat nuoret olivat muun muassa huolissaan ja kokivat syyllisyyttä ilmastonmuutoksesta. Lisäksi ilmastoahdistus heikensi heidän keskittymiskykyään.
– Tämän ryhmän kohdalla ilmastoahdistus ei ole automaattisesti kielteinen asia. Ahdistus on luonnollinen reaktio, kun kohtaamme suuria uhkia. Tunteen tarkoitus voi olla saada meidät pohtimaan, mitä voisimme tehdä tilanteen parantamiseksi.
Toisessa ryhmässä ilmastoahdistus vaikutti laajemmin arkeen. Keskittymiskyvyn heikkenemisen lisäksi se vaikutti negatiivisesti esimerkiksi perhe- ja ystävyyssuhteisiin. Tähän ryhmään kuului nuoria, jotka suhtautuivat kieltävästi ilmastonmuutoksen olemassaolon ainakin jossain määrin.
Toisessa TeensGoGreen-hankkeen osatutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miten nuoret käsittelevät ilmastoahdistustaan. Tulosten mukaan niillä nuorilla, joilla ilmastoahdistus oli odotettua korkeampaa ja jotka hyödynsivät merkityssuuntautuneita hallintakeinoja, ilmastoahdistus oli yhteydessä ympäristöystävällisen käyttäytymisen lisääntymiseen ajan myötä. Merkityssuuntautuneilla hallintakeinoilla tarkoitettiin esimerkiksi kykyä suhtautua tulevaisuuteen toiveikkaasti ja luottavaisesti sekä uskoa ihmisten mahdollisuuksiin ratkaista ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia, samalla kuitenkin tunnistaen tilanteen vakavuuden.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että aktiivisempi ympäristöystävällinen käyttäytyminen ei itsessään lisännyt nuorten ilmastoahdistusta.
Veijonahon mukaan yhteiskunta on huolissaan nuorten pahoinvoinnista ja ilmastoahdistuksesta, mutta itse ilmiön juurisyistä puhutaan vähemmän.
Opettajat kysyvät häneltä usein, miten nuorten ilmastoahdistusta voisi helpottaa. Hänen mukaansa ahdistusta ei ensisijaisesti tarvitse parantaa.
– Ilmastoahdistus itsessään ei ole yleensä ongelma. Se on tila, joka vaatii jonkinlaista reaktiota. Sen sijaan, että ahdistusta pyritään poistamaan, olisi tärkeämpää pysähtyä pohtimaan, mitä ilmastonmuutokselle ja siihen sopeutumiseen voidaan tehdä.
Nuorten ilmastoahdistus
Suomen Akatemian rahoittamaan TeensGoGreen-hankkeen tutkimukseen osallistui noin kolmetuhatta 11–15-vuotiasta nuorta. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä erilaista ilmastoahdistus- ja ilmastomuutoksen kieltämisprofiilia.
Noin 50% nuorista koki vain vähäistä ilmastoahdistusta ja olivat huolettomia ilmastonmuutoksen suhteen.
Noin 20% nuorista kielsi ainakin jossain määrin ilmastonmuutoksen olemassaolon, eivätkä siksi kokeneet ilmastoahdistusta.
Noin 20% nuorista oli sitoutunut ilmastonmuutokseen emotionaalisesti ja kokivat ilmastoahdistusta. Ilmastoahdistus näkyi heillä esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, huolena ja riittämättömyyden tunteena. Ryhmä toimi muita enemmän ympäristövastuullisesti.
Noin 10% nuorista oli ylikuormittuneita ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan kun ryhmän nuoret kokivat uupumusta ilmastonmuutoksesta ryhmässä suhtauduttiin kieltävästi ilmastonmuutoksen olemassaoloon.
Tutkimuksessa havaittiin, että tiettyyn profiiliin kuuluminen ei ollut pysyvää. Nuori saattoi esimerkiksi siirtyä toisena vuonna matalan ilmastoahdistuksen profiilista korkean ilmastoahdistuksen profiiliin.
