Pian kylmenee: Lapissa voi olla ensi vii­kol­la pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

kolumni: Miksi työ ei löydä te­ki­jää, eikä tekijä työtä?

"Jos aja­tel­laan, milloin tilanne olisi ollut näin vaikea, niin kyllä kai so­ta­vuo­siin pitää mennä" – Ale­xan­der Stubbin teh­tä­vä­nä on pitää kansa mukana maail­man myl­ler­ryk­ses­sä

Alexander Stubbin on myös määriteltävä roolinsa kotimaisessa politiikassa.
Alexander Stubbin on myös määriteltävä roolinsa kotimaisessa politiikassa.
Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Presidentiksi nousevalta Alexander Stubbilta vaaditaan vahvaa näkemyksellisyyttä ja johdonmukaisuutta, jotta kansalaiset pidetään mukana Suomen ulkopolitiikan isossa murroksessa.

Maailmassa eletään uutta epäjärjestyksen ja konfliktien aikaa, ja Suomi joutuu muun muassa Nato-jäsenyyden kautta ottamaan vahvemmin kantaa myös sellaisiin kansainvälisiin kiistoihin, joihin maa ei aiemmin ole halunnut puuttua.

– Moni suomalainen ei vielä ymmärrä, miten iso murros meillä on menossa, kun takana on vuosikymmeniä jatkunut perinne hyvissä Venäjä-suhteissa ja sotilaallisessa liittoutumattomuudessa, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.

Tässä maailmanpoliittisesti poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa harjoitteluun ei ole aikaa, vaan Stubbin on oltava valmis presidentiksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

– Jos ajatellaan, milloin tilanne olisi ollut näin vaikea, niin kyllä kai sotavuosiin pitää mennä, vertaa valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.

Stubbin toimintaa on takavuosina leimannut spontaanius ja reagoinnin nopeus. Esimerkiksi pääministerikaudella Stubbin kaikki sanomiset eivät olleet loppuun asti harkittuja. Uudessa tehtävässä taas tarvitaan malttia.

– Tässä hänellä on vähän opettelemista, Ruostetsaari arvioi.

Hän pitää muun muassa täysin mahdollisena, että Venäjä testaa tuoreeltaan uuden presidentin paineensietokykyä hybridivaikuttamisella.

Mikä on Suomen asema Natossa?

Tuore Nato-jäsenyys on kasvattanut presidentin valtaa, sillä hän edustaa Suomea Naton huippukokouksissa.

Stubbin tavoitteena on ollut hakea Suomelle hyvin aktiivista roolia sotilasliitossa ja mennä jäsenyydessä niin pitkälle kuin mahdollista.

Stubb oli vaalikampanjoinnin aikana muun muassa täysin valmis sallimaan ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta. Ruostetsaari pitää linjausta merkittävänä.

– Suomi liittyi Natoon ilman mitään ennakkoehtoja, ja Naton puolustushan nojaa viime kädessä ydinsateenvarjoon.

Unkarin ja Turkin käytös on osoittanut, että Naton yhtenäisyys on kaikkea muuta kuin särötön. Suomella on uutena Nato-maana yhä haussa se, minkä maiden ryhmittymässä se parhaiten ajaisi omia etujaan. Olemme perinteisesti hakeutuneet muiden Pohjoismaiden rinnalle ja halunneet erottautua entisten itäblokin maiden joukosta, mutta olisivatko itäiset Nato-maat kuitenkin pitkän itärajamme takia järkevin viiteryhmämme, Vuorelma pohtii.

– Tämä tulee vaatimaan Suomelta identiteettipolitiikan ja turvallisuuspolitiikan välistä puntarointia.

Kiinnostavaa on, miten presidentti tekee Nato-asioissa yhteistyötä toisaalta hallituksen ja toisaalta eduskunnan kanssa.

– Tämä on vielä määrittelemätöntä aluetta, joten Stubb pääsee muovaamaan sitä, miten Nato-asioista Suomessa päätetään, Ruostetsaari sanoo.

Perustuslaissa on säädetty, että Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Politiikkaa linjataan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksissa. Sen sijaan presidentillä ei nykyisellään ole velvollisuutta antaa Nato-asioista tietoa suoraan eduskunnalle, vaan tämä tehtävä on hallituksella.

Presidentti Sauli Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä tiedonkulkua järjestämällä omasta aloitteestaan tapaamisia eduskunnan ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien kanssa.

Kaukainen ja vaikea Kiina

Loppuvuoden suuria kysymyksiä on, palaako Donald Trump Yhdysvaltojen johtoon marraskuisissa presidentinvaaleissa. Yleinen arvio on, että Trumpin kakkoskausi saattaisi tietää Yhdysvaltojen politiikkaan ykköskautta suurempia muutoksia. Trumpilla ei ole muun muassa ollut haluja panostaa Euroopan turvallisuuteen. Ilman Yhdysvaltoja ja lähinnä Euroopan varassa Naton voima vähenisi merkittävästi.

– Jos koko Naton tulevaisuus joutuisi vaakalaudalle, olisi se Suomen kannalta järisyttävä murros, Vuorelma sanoo.

– Stubbille tulee olemaan vaikea tilanne, jos hänen pitäisi presidenttinä asettua poikkiteloin Yhdysvaltojen kanssa – vaikka se toki tehtäisiin yhdessä eurooppalaisten liittolaisten kanssa eli EU-tasolla.

Suomi pitää ykkösuhkanaan Venäjää, kun Yhdysvalloissa kärkeen on noussut Kiina. Lännessä on yhä suurempaa huolta siitä, miten monin tavoin se on riippuvainen Kiinasta.

Vaikka tavalliselle suomalaiselle Kiina voi tuntua kovin kaukaiselta, Vuorelma uskoo maan nousevan keskeisesti myös Stubbin asialistalle.

Miten vahvasti Suomessa halutaan lähteä vähentämään strategista riippuvuutta Kiinasta – ja toisaalta miten kovia kantoja otetaan esimerkiksi ihmisoikeuksiin Kiinassa tai maan sotilaallisesti aggressiiviseen politiikkaan?

Kiinan pelätään jossain vaiheessa hyökkäävän Taiwaniin. Kiina katsoo Taiwanin olevan sen alueeseen kuuluva maakunta, Yhdysvallat taas tukee Taiwania avoimesti.

– Taiwanin kysymys tulee olemaan erittäin vaikea Suomelle, koska olemme halunneet olla suurvaltakamppailujen ulkopuolella, Vuorelma kuvaa.

Myös Lähi-itä ja Gazan tilanne tulevat pysymään presidentin työpöydällä. Tässä Stubb joutuu tarkkaan harkitsemaan puheitaan, sen verran intohimoisesti Israelia ja sen politiikkaa sekä puolustetaan että arvostellaan Suomessakin.

Vuorelman mukaan kannanmuodostusta vaikeuttaa se, että sääntöpohjaisen järjestelmän tukeminen on perinteisesti hyödyttänyt Suomen kaltaisia pieniä maita, mutta että tässä linjassa pitäisi myös olla johdonmukainen. Eurooppa ei ole esimerkiksi vaatinut Israelilta samalla tavalla sodan sääntöjen noudattamista kuin Venäjältä Ukrainassa.

Koko kansan vai eliitin presidentti?

Uuden presidentin on myös määriteltävä roolinsa kotimaisessa politiikassa: missä määrin hän osallistuu sisäpoliittiseen keskusteluun, joka ei hänelle varsinaisesti kuulu.

Vuorelma katsoo, että sisäpolitiikassa Stubbin suuri tehtävä on ylläpitää kansallista eheyttä ja yhtenäisyyttä keskellä vastakkainasettelujen ilmapiiriä. Ilman kansallista yhtenäisyyttä ei ole myöskään maanpuolustustahtoa.

– Tämä vaatii presidentiltä paljon kykyä sanoittaa tilannetta, ottaa kantaa ja luoda sitä henkeä, että olemme yhtenäisiä.

Vuorelman mukaan etukäteen on vaikea sanoa, kuinka Stubb tässä tehtävässä selviää. Hän on kuitenkin taitava puhuja ja maltillisen linjan edustaja.

Ruostetsaaren silmin kokoomuslaisen Stubbin nousua koko kansan presidentiksi vaikeuttaa se, että nykyinen hallitus tekee poikkeuksellisen oikeistolaista politiikkaa. Myös Stubbin olemus on aika elitistinen.

– Tuleeko hänestä eliitin ja etelän presidentti? Riittääkö hänellä motivaatiota päästä selville kansalaisten tunnoista ja tehdä maakuntamatkoja?

Otollista aikaa valtaa haluavalle

Presidentin arvojohtajana toimimista on perusteltu muun muassa uuden presidentin virkaanastujaisissaan antamalla juhlallisella vakuutuksella, jossa hän lupaa kaikin voimin edistää Suomen kansan menestystä.

Ruostetsaari huomauttaa, ettei mitään yhtenäistä kansaa edes ole olemassa, vaan eri väestöryhmillä on keskenään erilaisia tarpeita ja etuja ajettavinaan, kuten vaikka nyt tuoreeltaan työmarkkinakysymyksissä.

– Presidentti voi ajaa miinaan, jos lähtee liian yksityiskohtaisesti puuttumaan.

Presidentin on toki uskallettava ottaa kantaa vaikeisiinkin kysymyksiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kiista alkaa horjuttaa poliittista vakautta, siitä tulee myös kansallisen turvallisuuden asia.

Käydyissä presidentinvaalikeskusteluissa talouspolitiikastakin käännettiin turvallisuuspoliittinen kysymys.

– Turvallisuuspuhe laajenee koko ajan yhteiskunnassa, ja se tekee presidentin relevantiksi toimijaksi näillä uusilla alueilla. Tämä on otollista aikaa sellaiselle presidentille, joka haluaa lisää valtaa yhteiskunnassa, Vuorelma kuvaa.

Vuorelma ei tosin usko, että Stubbilla aiemman poliittisen uransa perusteella olisi halua puuttua laajemmin sisäpolitiikkaan. Ulkopolitiikassa hän kyllä käyttänee kaiken tarjolla olevan vallan.