Tutkijaryhmä ottaa kantaa poronhoidon tilaan (LK 6.10.). Tarkastelussa painotetaan historiallista lähestymistapaa aina 1800-luvun alusta. Merkittävimpinä poronhoitoon haitallisesti vaikuttaneina tekijöinä he pitävät rajasulkuja ja paliskuntajärjestelmää. Lähihistoriasta esitetään voimakkaammiksi haittatekijöiksi metsä- energia- ja kaivosteollisuutta.
Huolestuttavaa on tutkijoiden kannanottojen epämääräisyys, yksipuolisuus ja suppea näköala varsinkin lähihistoriaan. Kirjoituksessa ei ole ratkaisuhakuisuutta. Yhtäkään väitettä ei perustella lukufaktoilla. On yksipuolista ja suhteetonta esittää, että paljaaksi syödyt tunturiylängöt heijastavat auringon valoa sanomatta mitään paljon merkittävämmästä valkoisten jäkälikköjen heijastusvaikutuksesta.
Jäkälän vähentymistä selitetään sillä, että se on vähentynyt merkittävästi myös Etelä-Suomessa. Jokainen luonnossa liikkuva voi nähdä, että jäkälää on merkittävästi enemmän heti poronhoitoalueen eteläpuolella. Näin on myös poronhoitoalueen poroilta rajoitetuilla alueilla.
Lähihistorian osalta kirjoituksesta puuttuvat porotalouden viime vuosikymmenien muutokset, joiden haitalliset seuraukset ovat olleet nähtävissä jo pitkään. Alkusyynä voitaneen pitää 1900-luvun puolivälin jälkeen poronhoidon koneellistumista ja osin sen mahdollistamaa poromäärän kasvua. Jäkälikköjä alettiin kuluttaa enemmän kuin kasvua tuli tilalle.
Kun ylilaidunnusta, lievänäkin, on tapahtunut vuosikymmeniä, on jäkälikköjen tila nyt huono tai ne ovat muuttuneet varvikoiksi. Näin on käynyt myös laajoilla alueilla, missä muut maankäyttömuodot ovat jäkälikköjen kannalta merkityksettömiä.
Herkillä pohjoisen Lapin hiekkamailla on tapahtunut jopa eroosiota. Tätä on tapahtunut myös metsien käsittelyn takia, mutta pääasiallinen syy on poronhoito. Kulutusta ei ole tapahtunut pelkästään syömällä. Jäkäläkerroksen sirpaleisuudesta johtuen poro joutuu kaivamaan paljon enemmän kuin jos jäkälää olisi tasaisesti ja paksummin. Tähän haaskautuu porolle tärkeää energiavarantoa talvella. Oma haittansa on jäkälälaitumien kesäinen tallautuminen.
Miksi osa poronhoitoon kytköksissä olevista tutkijoista tuo esille vain poronhoidon ulkopuolisia haittatekijöitä sivuuttamalla porotalouden vaikutukset? Samanlaisia lausumia tietyt tutkijat ovat esittäneet jo aiemmin.
Valitettavasti ollaan tilanteessa, jossa porotalous on kriisissä – aiheutuen pääasiassa ylilaidunnuksesta. Muutama vuosikymmen sitten tehty poromäärän lieväkin rajoittaminen olisi pitänyt jäkäliköt syönti- ja kasvukuntoisina. Tämä ei ole ollut mahdollista monesta syystä, muttei vähiten tutkijoiden vaikutuksesta päätöksentekoon.