Syyskuun viimeisenä päivänä isä nukkui pois.
Kun kuuntelin hidastuvaa hengitystäsi ja katselin ikkunasta ulos, niin mietin, että miten ruska hehkuukin niin poikkeuksellisen kirkkaana, vaikka olin luullut, ettei tänä syksynä ole edes kunnon ruskaa.
Valitsit isä kauneimman syyspäivän lähteä. Kun olit mennyt, niin taivaalle syttyivät revontulet. Samanlaiset vihreät pehmeät tulet niin kuin huoneesi hyllyllä ottamassani kuvassa, jossa kotiranta on verhoutunut vihreään.