Piipahdin suuressa tavaratalossa ruokaostoksilla. Ajellessani kotiin minulla tuli outo tunne, ihan kuin jokin asia olisi pielessä eli poikkesi tavanomaisesta kauppareissusta. Sitten välähti, etten ollut kohdannut tavarahyllyjen välissä enkä käytävillä yhtään tuttua.
Pitkään Rovaniemellä asuneena ja monessa mukana olleena ystäviä ja tuttuja on kertynyt todella paljon. Olen huomannut, että ikäihmiselle on tavattoman tärkeää pysähtyä juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, joita riittää sitä enemmän mitä ikää kertyy.
Hyllyjen väleissä tuttavan kanssa jutellessa täytyy olla varovainen. Olen todennut, ettei siellä ole oikealta tulevalla etuajo-oikeutta, vaan saa varautua siihen, että vasemmalta porhaltaa joku mummo tukka putkella eteenpäin. Saakin porhaltaa, kun hänellä on kiire seuraavaan välikköön ja mummoilla on muutenkin etuajo-oikeus.
Nykyinen arvaamaton ja joskus käsittämätönkin maailmanmeno käänteineen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin antaa kiitettävästi aiheita jutteluun ystävien kesken, kun siihen tilaisuus ilmaantuu. On ilo todeta, että monilla on aikaa ja halua kuunnella toisen ilot ja murheet ja varata samalla aikaa ja vaivaa kertoa omatkin kuulumisensa.
Ikääntyminen on ihmisen elämisen ja olemisen parasta aikaa. Vasta eletty ikä tuo ihmiselle varmistuksen siitä, ettei elämä ole mennyt hukkaan. Kaikkine vaikeuksineen ja iloineen elämän kirjo pitää sisällään niin paljon asioita, että sitä on tavallisella koulupohjalla mahdotonta ymmärtää.
Oleilemme vaimoni kanssa enemmäkseen kahdestaan kotona. Lapset asuvat lähellä ja muukin jälkikasvu lähiseudulla. Tiedän, ettei kaikilla ole asiat yhtä hyvin. Siksi toivon kaikille ikäihmisille terveyttä ja turvallisuutta elämänsä loppuun saakka.
Ikääntymisestä ja vanhuudesta on päättäjien turhaa tehdä kauppatavaraa. Ne ovat arvoja, joille ei hintaa löydy – arvot löytyvät vanhusten sydämistä ja niiden hinta on pilvien yläpuolella.