Työeläkeyhtiön toimitusjohtaja Risto Murto herätteli kommentillaan (HS 26.7.) siitä, että meidän vanhuksiemme hoivasta ja huolenpidosta sekä taloudesta pitäisi lasten ottaa suurempi vastuu tulevaisuudessa.
Kommenttikentässä se pääosin ammuttiin alas, mutta ainakin se herätti keskustelua. Toki se edusti kirjoittajan vapaata ajattelua, jota pitää tarkastella myös kriittisesti.
Suomessa valtion sote-menot vastaavat noin 35 prosenttia kaikista menoista, minkä takia meidän valtiona tulisi miettiä kaikkia vaihtoehtoja, jotta emme hukkuisi velkalaivan mukana Atlantin aaltoihin. Otamme velkaa noin 15 miljardia/vuosi siihen, että pystymme tuottamaan kaikki hyvinvointipalvelut kuten vanhustenhoivan. Tarvitsemme uusia avauksia siitä, miten palvelut kustannetaan tulevaisuudessa.
Olemmeko yhteiskuntana ottaneet liian suuren vastuun/roolin suhteessa yksilöön? Meillä on ulkoistettu valtiolle suuri osa palveluista, jotka ennen perheet kantoivat lähes yksin – kuten vanhusten- ja lastenhoito, muista palveluista puhumattakaan.
Toki suurempi vastuu vanhemmista on vaikea toteuttaa nyky-yhteiskunnassa, missä vanhusten lapset asuvat muualla, mutta onko meillä oikeasti – nyt ja tulevaisuudessa – varaa nykyiseen hyvinvointivaltiomalliin? Luottoluokitukset laskevat ja valtiovarainministeri Riikka Purra puhuu uusista sopeutustarpeista, joita eivät pääse karkuun tulevatkaan hallitukset, vaikka muuta väittäisivät.
On puhuttu myös lapsilisien verollepanosta. Se olisi ainakin reilumpaa kuin lisän jakaminen tasapuolisesti kaikille. Velanotto ei ole sen reilumpaa, teki sen kuka tahansa. Maksajana olemme kuitenkin aina me veronmaksajat.
Voiko hellimästämme hyvinvointivaltion tilasta käyttää jo kriisi-sanaa, kun rahat eivät riitä kaikkiin nykypalveluihin ilman lisävelanottoa?