Hyvä ystävä ja suuri tai­tei­li­ja – Kalle Päätalo oli tärkeä henkilö Miisa Lindé­nin ja Pirjo Lep­pä­sen elä­mäs­sä: ”On hienoa tuoda Vikke Nilo ta­kai­sin Ro­va­nie­mel­le”

Molemmat, Miisa Linden ja Pirjo Leppänen, tunsivat kirjailijan Kalle Päätalon henkilökohtaisesti ensin yhteisten työprojektien kautta ja myöhemmin hyvinä ystävinä. ”Kalle oli äärettömän taitava ja tarkka ihmistarinoiden kuvaaja.”

Oli vuosi 1986, kun Kalle Päätalon omaelämäkerralliseen Iijoki-kirjasarjaan pohjautuvan Elämän vonkamies -elokuvan kuvauspäivä oli käynnissä. Pirjo “Jente” Leppänen seisoi kuvauspaikalla Riitu-äidin roolivaatteet päällä.

– Muistan vieläkin ensimmäisen tapaamisemme Kallen kanssa. Odottelin kuvauspaikalla, kun näin elokuvaohjaaja Mikko Niskasen tulevan Kallen kanssa jokitörmää pitkin. Kirjoissa hän on kuvaillut itsensä pieneksi ja muiden selkien taakse menijäksi. Kun hän saapui kohdalleni, oli hän Mikkoa päätä pidempi ja suu kävi koko ajan. Pohdin hetken, että eihän tuo voi olla Kalle Päätalo, Leppänen muistelee naurahtaen.

Mutta olihan se. Kirjailija käveli suoraan Leppäsen luo ja kysyi ”Mitä äeti”, johon Leppänen vastasi ”Mitä poeka?”. Tämän jälkeen syntyi merkillisen syvä yhteys näiden kahden taiteilijan välillä. Samaisesta elokuvasta Pirjo Leppänen voitti myöhemmin myös Jussi-palkinnon.

– Ennen tätä elokuvaa en ollut tehnyt näin suurta roolia. Tutustuin tarinaan ensimmäisen kerran, kun kävin hakemassa Iijoki-kirjasarjan ensimmäisen osan äitini ja isäni kirjahyllystä. Aloin lukea tietämättä roolihahmostani Riitusta paljoa. Tarina tempaisi heti mukaansa, etten ehtinyt puurokattilaakaan hämmennellä. Ahmin kirjan siltä seisomalta, Leppänen muistelee.

Miisa Lindén tutustui Leppäsen lailla Kalle Päätaloon yhteisen työprojektin kautta. Lindén oli tehnyt kirjatoimituksia Gummerus Kustannukselle, josta pyydettiin, jos hän voisi dramaturgina luoda tunnin mittaisen esityksen Päätalon 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

– Pakko myöntää, ettei varsinaissuomalaisena koillismaalainen savottaelämä ensin oikein kiinnostanut. Aloin kuitenkin lukea Päätalon tuotantoa ja käännellessäni sivuja välillä itkin ja välillä nauroin. Tarkka ihmiskuvaus vei mennessään. Ei ainoastaan silloin, kun teos käsitteli työntekoa vaan erityisesti silloin, kun kuvattavana olivat monitasoiset, koomiset ja rakastettavat ihmiset, Lindén kertoo.

Samaisen produktion kautta myös Lindén ja Leppänen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa 1996, kun Huonemiehen poika esitettiin Rovaniemen Teatterissa. Nyt molemmat ovat jälleen samaisessa salissa, mutta tarinan pääosassa on Päätalon sijaan fiktiivinen päähenkilö, lentojätkä Vikke.

Miisa Lindén ilmaisi kirjailija Kalle Päätalolle jo 1996 halunsa tehdä näytelmän Vikke Nilosta, ”Vikke on persoonana ja tarinan sankarina niin omanlaisensa, yhtä aikaa hulvaton veijari ja surullisen hahmon ritari”, Miisa Lindén kommentoi.

Hulvaton veijaritarina

Kuka siis on Vikke Nilo, tämä Päätalon Viimeinen savotta ja Kairankävijä -romaaneissa esiintyvä, tragikoominen hahmo? Erityisesti tätä asiaa on miettinyt Lindén, joka jo vuonna 2002 toimitti henkilöhahmon tarinan yksiin kansiin.

Nyt 21 vuotta myöhemmin, Lindén on dramatisoinut ja ohjannut teoksen näytelmäksi Rovaniemen Teatteriin. Hänen aiemmat Päätalo-tulkintansa ovat olleet huippusuosittuja.

– Kallen kanssa puhuimme 25 vuotta sitten, että Vikke Nilo on niin hieno ja erilainen sankari, joka tarvitsee oman esityksensä. On kirjailijan lahjakkuutta, kun hän pystyy kirjoittamaan samaan aikaan rakastettavan, hieman jopa vastenmielisen ja rehellisen hahmon, Lindén toteaa.

Näytelmä kulkee läpi päähenkilönsä elämän, kehdosta hautaan. Linden on omien sanojensa mukaan ollut aina todella päähenkilövetoinen dramaturgi. Muut hahmot tukevat ja vievät sankaria eteenpäin.

– Mielestäni on herkullista, kun hahmossa on ristiriitaa ja Vikessä sitä on roppakaupalla. Tarina ei kuitenkaan ole koskaan niin traaginen, ettei sille voisi nauraa. Huumori viekin Viken tarinaa eteenpäin. Traagisen, liikuttavan ja ihmisläheisen huumorin yhdistäminen on todella päätalolaista.

”Olen erityisen iloinen, että Viken tarina esitetään Rovaniemen Teatterissa. Tuntuu siltä, että tarinan sydän on juurikin täällä”, Miisa Lindén kommentoi.

Uusi, mystinen hahmo

Helmikuussa uusintaensi-iltansa saaneessa Vikke Nilo - ihminen! -esityksessä esiintyy kirjoista poiketen aivan uusi hahmo, Poronainen.

– Pirjo Leppäsen esittämän Poronaisen tuoma mystisyys vie katsojan hetkeksi muualle. Poroa voisi kuvailla tietynalaiseksi äitihahmoksi, kuolemaksi, enkeliksi ja johdattajaksi, joka kulkee Viken matkassa alusta loppuun saakka, Lindén esittelee.

Produktiossa työskentelee yhdeksän näyttelijää ja roolihahmoja esityksessä on lähes 70. Viken roolissa tämän eri elämänvaiheissa nähdään Rovaniemen Teatterin Paula Miettinen, Juuso Nykänen ja Marko Syysmaa.

– Työryhmässämme jokainen on mukana niin hyvällä energialla. Kaikki on sujunut kuin tanssi. Viime vuoden esityksestä meillä on vain yksi näyttelijä vaihtunut, kun Markku Lukan tilalle on tullut Markku Köngäs. Hän on hirveän hyvin päässyt mukaan. Aivan kuin Markku olisi ollut joukossamme aina, Lindén ja Leppänen avaavat tuotantoprosessia.

Molempien taiteilijoiden mielestä Vikke Nilo – ihminen! on ennen kaikkea viihdettä parhaimmillaan. Lindén lupaa, että katsojalle jää esityksestä hyvä mieli ja hän tulee myös kosketetuksi.

– Ihmisen ikä on vain yksi humaus. Kuljemme 6-vuotiaan Viken matkassa aina hänen kuolemaansa saakka. Kuinka tärkeää, että pääsemme elämään tämän matkan katsojien kanssa yhdessä kuin leirinuotion ympärillä.